Maanantai auringon laskun aikaan

Maanantai-iltana käveleskentelimme vielä asunnon lähistöä, jossa on myös tämä Santa Maria in Cosmedinin kirkko.
Tämäkin keskiaikainen kirkko on rakennettu antiikin ajan temppelien päälle. Kirkon oven lähellä seinässä on tämä Bocca della Verita, eli Totuuden suu. Legendan mukaan suu saattaa puraista valehtelijaa, joka työntää kätensä tuosta kiviaukosta sisään. Kirkon edusta oli juuri suljettu, joten emme päässeet kokeilemaan pitääkö tarina paikkaansa.
Saimme vain aidan raosta kuvata sen.

Sitten jatkoimme matkaa ohittaen Circus Maximuksen. Vaikka tästä valtavasta soikeasta areenasta ei ole oikeastaan jäljellä kuin sen muoto, voi helposti kuvitella sinne 300 000 katsojaa hurraamaan hevosien vetämien sotavaunujen kilpa-ajoihin. Nyt kenttä on luonnontilassa oleva niitty kaupungin keskellä.

Tuolta areenalta noustiin taas Capitoliumin kukkulalle. Forum Romanum raunioineen piti taas kuvata, kun täysikuukin nousi sopivasti tummenevalle iltataivaalle.

Auringon laskiessa ja valojen syttyessä kaikki näyttää niin

erilailla kauniilta.

Niin myös naapurirakennuksemme Teatro Marcello. Nyt selvästi huomasi, että sen ylimmissä kerroksissa asutaan. Asuintalo on siis jossain vaiheessa rakennettu tuon teatterin raunion yhteyteen käyttäen hyväksi jo olemassa olevia rakenteita. Täällä on aikoinaan paljon rakennettu siten, että on otettu materiaalia näistä vanhoista rakennuksista ja siirretty uuteen rakenteilla olevaan rakennukseen. Nykyään taas kukaan ei varmaan uskalla purkaa mitään pois rakentaakseen tontille uutta, altahan löytyy varmasti arkeologisesti arvokasta ja rakentaminen tyssää siihen. Siispä korjataan vanhaa ja rakennetaan siihen lisäkerroksia ja -siipiä.