Sivut

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Kreetalta kotiin


Viimeinen päivä vietettiin Kalamakin rannalla makoillen ja uiden. Lea ja Pinjakin tulivat seuraksemme.

Rannalla makoilun jälkeen hotellille suihkuun huuhtomaan suolavedet pois. Sitten palasimme rantaravintolaan syömään illallista.
Koitimme painaa mieleemme meren kohinan. Sitä sitten kotona muistelemme.
Katselimme iltaauringon viimeiset säteet hotellimme terassilta ennenkuin lähdimme matkalaukkujen kanssa tienvarteen odottamaan lentokenttäkuljetusta.

Sannan kanssa oli mukavaa matkustaa,
toivottavasti Sannallakin oli mukavaa meidän kanssa.
Ehkä joskus pääsemme uudestaan yhdessä matkaan.
Kiitos myös Lealle ja Pinjalla mukavasta matkaseurasta!

Hanian kentällä pääsimme monien jonotusten jälkeen viimein koneeseen puolen yön aikaan ja Helsingissä olimme klo 3.45 aamulla.

Appelsiinilehto








Edellisinä päivinä oli saatu niin paljon aurinkoa,
että nyt piti pitää yksi välipäivä rannalla olosta. Aamupäivä lepäiltiin hotellihuoneistossa katsellen Kreikan TV:tä. Puolen päiviän jälkeen lähdettiin bussilla Plataniakseen. Siellä kierreltiin vähän kauppoja Lean ja Pinjan kanssa, mutta ei sitä oikein tässä helteessä jaksanut. ostettiin liput kolmen tunnin kiertoajelulle. Ajelulle lähdettiin puoli kuuden aikaan pikku-junalla, joka oli traktorista tehty, pyörillä kulkeva "juna" perävaunuineen. Ajelu suuntautui ranta-alueen takana olevaan appelsiinilaaksoon. Alueella tuotetaan valtavasti appelsiinia ja oliiveja. Ajelimme ensin vuoren kupeessa olevaan pikkukylään, jossa sai käydä kylän uudessa ja vanhassa, 1400-luvulta olevassa kirkossa.























Pienen tauon jälkeen lähdimme paluumatkalle aurongon alkaessa laskea.
Paluumatkalla oli pysähdys maatilan kupeessa. Tästä sai ostaa tuoreita, juuri poimittuja appelsiineja. Niitä toimmekin tuliaisiksi kotiin. Ja täälläkin "törmäsimme" vuohilaumaan keskellä tietä.

Ajelun jälkeen kävimme vielä syömässä Lean ja Pinjan kanssa Plataniaksessa. Sitten vain taksilla takaisin Kalamakiin ja nukkumaan.
Aamulla oli edessä pakkaaminen ja huoneen vaihto. Hotellista luvattiin meille toinen huone huomiseksi päiväksi, sillä paluulentomme lähtee vasta puolilta öin.

Balos Bay - laguuni jälleen


Viimeinen "autoilu-päivä". Suunnaksi otettiin Kreetan luoteiskärki ja Balos Bay.




Tännekin oli karttojen mukaan ihan hyvä tie. Yllättäen tie kuitenkin muuttui kapeaksi hiekkatieksi -varsinaiseksi kivikoksi. Tie näytti kovin hurjalta, kaiteita ei missään, miten väistää jos tulee vastaantulijoita. Tässä, vielä leveällä kohdalla, ikonostaasin kohdalla pysähdyttiin tuumimaan, uskalletaanko jatkaa. Nuoret naiset äänestivät jatkamisen puolesta, eikä Esko sitten uskaltanut kieltäytyä. Mitähän tuolta edestäpäin löytyy...



















Tätä kivikkotietä ajettiin kolmenkympin kilometrivauhdilla seitsemän kilometriä. Matkan varrella oli pieni kirkkokin. Vuohet lepäilivät sen varjossa. Kissamoksen lahti kimalteli auringonpaisteessa alapuolella ja tuokin kohtalaisen suuri matkustajalaiva näytti tulitikkuaskin kokoiselta.
Lopulta tultiin pysäköintipaikalle lähes niemen kärjessä. Täältä lähti polku, jota lähdimme seuraamaan. Mahtaako täältä löytyä mitään uimapaikkaa....











Tältä se sitten näytti, kun olimme jonkin matkaa kävelleet polkua. Upea laguunilahti oli niemen toisella puolella, lähes sen kärjessä. Mutta sinne päästäkseen oli kuljettava vielä pitkä matka polkua alas. Rinteeseen oli onneksi tehty kivistä portaikkoa kävelyä helpottamaan. Rankka patikointi helteessä alas -täältä on vielä tultava poiskin...








































Sitten vain uitiin ja sukelleltiin kristallin kirkkaassa, lämpimässä, paikoin jopa kuumassa vedessä. Laguuni olo matala, mutta syvempiäkin kohtia löytyi. Oli kuin olisi olut ylisuuressa kylpyammessa liian kuumassa kylpyvedessä lillumassa. Aurinko oli niin polttavaa, ettei sen alla voinut olla kuin joko aurinkovarjon alla tai sitten tuolla vedessä. Nyt on vaaleat neitosetkin saaneet rusketus- tai oikeastaan punotusraidat korkeista suojakertoimista huolimatta. Tältä rannalta ei juuri palveluja löytynyt. Yksi kioski-kahvila siellä oli, muttei vesijohtoa. Vessa oli oveton kyykkyvessa tai puskat. Paikka oli luonnontilassa, eihän sinne ollut tietäkään. Veneet toivat rantaan jonkinverran päivämatkalaisia ja paljon tuli väkeä meidän laillamme autoilla mäen päälle. Paljon hiljaisempi ranta kuin eilinen Elafonissi. Täällä olimme neljä-viisi tuntia, sitten piti lähteä kipuamaan takaisin päin. Auto piti palauttaa iltaseitsemältä ja tuohon paluumatkaan oli varattava aikaa.





















Pysäköintialueelle päästyämme meitä odottivat vuohet. Eivät ne näköjään mitään tyhmiä eläimiä ole. Helpommalla ruokansa saa turistien eväistä kuin noilta karuilta vuoren rinteiltä. Yksi teki Lealle laukkutarkastuksen ja uhkasi hypätä kyytiin, jos ei mitään syötävää löydy. Onneksi oli tallella sämpylän jämät, jotka saatoimme jakaa vuohille ja pääsimme lähtemään ajamaan kohti Kissamosta.












Paluumatkalla näytti välillä siltä, että tie vie suoraan mereen.
Kävimme vielä yhdessä syömässä Plataniaksen rannalla.
Ravintolassa nukkui kissa tuolilla, eikä herännyt vaikka sitä kuvasimme.
Mutta kun saimme ruuat eteemme ja aloimme syömään siitä syntynyt haarukoiden ja veitsien kolina herätti kissan. Se hyppäsi oitis Sannan syliin ja ilmaisi haluavansa osansa Sannan Mousakasta.

Illalla ei ollut ongelmia saada unta tuon talsimisen jälkeen, sen verran rankka polku tuonne rannalle oli.