Sivut

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Sakkara ja Memfi

Tänään tehtiin tämän matkan viimeinen "pakollinen" tutustumiskäynti. Täällä on ollut pari viime päivää koleaa ja pilvistä, joten jätimme tämän reissun odottamaan kauniinpia ilmoja. Maanantaina käytiin vain kävellen ruokaostoksilla täältä n. 3 km päässä olevassa kaupassa. Se on ainoa ns. supermarket tässä lähellä. Niitä on täällä vielä suht' vähän. Sen sijaan kioskeja ja pikkupuoteja on tuossa katujen varressa ihan vieri vieressä. Välillä vain on mukava kierrellä ja tutkailla isomman ruokakaupan valikoimaa, etenkin kun tuotteiden hinnat ovat merkitty hyllyihin aivan niin kuin Suomessa. Tulee muuten huomattavasti edullisemmaksi ostokset tuolla, kuin noissa pikkupuodeissa. Ottavat armaan meiltä tyhmiltä, rikkailta turisteilta hieman extraa.

Tiistaina käytiin sitten toiseen kertaan Egyptiläisessä museossa. Se kuin on niin valtava, että katseltavaa riittää useammaksikin kerraksi. Nyt katseltiin niitä osia, joita ei ensimmäisellä kerralla jaksettu, sekä vielä kerran ihmeteltiin sitä tavaran määrää ja kauneutta, mitä sieltä Tutanhamon haudasta on löydetty.

Tänään ilma lämpeni jo lähes helteiseksi ja aurinko paistoi. Onni oli muutenkin myötä, sillä löysimme itsellemme taksin, joka ymmärsi jonkinverran englantia ja oli muutenkin asiansa osaava, kun kerroimme mitä haluamme käydä katsomassa. Hän kierrätti meitä lähes 4 tuntia hinnaksi neuvottelemallamme 125 punnan, eli n. 17,5 euron maksulla. Sakkara on täältä n. 20 km etelään ja Menfi siitä vielä jonkin verran eteenpäin.

Tie sinne ei ole mitenkään hyväkuntoinen. Se kulkee pitkin Niilin sivuhaaran/kanavan viertä. Oli suomalaiselle järkyttävää katsella siinä virtaavaa vettä. Näimme matkan varrella vedessä yhden lehmänraadon ja kaksi aasin/hevosen raatoa sekä valtavan määrän roskaa, etenkin muovipulloja, sekä vedessä että rantapenkereellä. Virtaus oli aika voimakas ja ilmeisesti siitä saadaan myös kalaa, koska kalastajia näkyi veneissä verkkoja laskemassa. Emme ole syöneet täällä kalaruokia, koska olemme epäilleet kalojen tulevan Niilistä eikä merestä. Tämän päivän näyn perusteella se onkin ollut viisasta.

Sakkarassa näimme tuon Djoserin porraspyramidin, joka on vanhin pyramidi, n. 2670 ea. Siellä oli sen kunnostustyöt käynnissä, kuten kuvista näkyy. Varmaan tarpeenkin, sillä näyttävät kivet olevan joissain paikoin liki tippumassa. Aavikolta pöllyävä hiekka puolestaan näyttää kerrostuvan "portaille" ja tasoittavan niitä. Yllätys oli se, että alueella on paljon pyramideja. Niitä näkyi joka puolella horisontissa, kun siellä katseli ympärilleen.

Lähistöllä oli hyvin säilyneitä faaraon hoviväen hautoja, joista parissa, manikyristin ja lihamestarin haudassa kävimme sisällä ihailemassa hyvin säilyneitä seinäkoristeita.

Niissä oli kuvauskielto varmaankin maalausten säilymisen vuoksi. Paikalla ollut opastaja ehdotti kovasti, että pientä maksua vastaan voisimme ottaa niistä kuvia. En periaatteesta suostu tuollaiseen. Parempi säilyttää ne jälkipolvienkin nähtäväksi.










Menfi on ollut Egyptin pääkaupunki n. 2200 ea. asti. siitä ei kyllä ole säilynyt juuri mitään. Nähtävänä oli lähinnä patsaita, tai niiden osia. Siellä kuvasin sitten näitä kahta suurmiestä, Eskoa ja Ramses II:sta.















Tuolla nähtävyyksiä katsellessa tuli tietysti nälkä. "Kotiin" päästyämme lähdimme syömään lähistölle. Pyramidialueella kun ollaan, ovat niin ravintolat kuin hotellitkin ottaneet nimensä siitä. Tässä Pyramidid Restaurant'in tarjontaa. Eskolla lihaa, Tepalla kanaa. Riisit lautasilla tietysti pyramidin muotoisessa keossa.

Parasta herkkua täällä on nuo tahnat (papuja, mausteita, valkosipulia ym.) joita syödään kaapaisemalla niitä leivällä, joka on vähän kuin pitaleipää tai rieskaa.

Tänään vasta ehdimme ensimmäisen kerran ihailemaan auringonlaskua kattoterassiltamme. Aikaisempina iltoina ollaan oltu auringonlaskun aikaan (n. 17.20) vielä kaupungilla tai kotimatkalla sieltä.


Kaunista!



Nyt on enää kaksi päivää jäljellä. Sääennusteet lupaavat tänne lämmintä ja aurinkoista. Ehkä vietämme viimeiset päivät kattoterassilla huilaillen.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Citadellilla


Tänään päätettin tehdä taksimatka Kairon Citalellille. Se on 1200-luvulla rakennettu valtava linnoitus, jonka tehtävänä on ollut suojella kaupunkia ristiretkeläisiltä.

Linnoitukselle päästiin monien hankaluuksien jälkeen. Täällä Kairossa on ensinnäkin kahdenlaisia takseja: -musta-valkoiset, jotka ajavat ilman mittaria. Niiden kanssa on käytävä hintaneuvottelut etukäteen. Kamalaa tivaamista. Haluavat ihan mahdottomia summia turisteilta. Sitten on valkosia, joilla on musta-valkoinen shakkiruutu-raita kyljessä. Ne ajavat mittarin mukaan. Jostain syystä olemme suosineet viimeksi mainittuja aina kun sellainen on ollut saatavilla. Takseja täällä on kyllä hyvin paljon, enimmäkseen kuitenkin noita "tinkaamistakseja".

Suurin ongelma on se, että taksikuskit eivät osaa englantia, eivätkä aina tunnu tuntevan kaupunkiakaan. On ihan turha antaa niille tämän asunnon osoitetta, eivät he sitä tunne. Ollaan koitettu erilaisia apukeinoja; pyydetty ajamaan Pyramideille (silloin tosin pitää vielä käsimerkein näyttää pyramidi-kolmiota, sanoa "No Hotel" ja arabiaksi al-haram. Täällä on kymmenittäin hotelleja, joiden nimessä on Pydamid ja tietysti turistin näköiset ihmiset asuu niissä). Ollaan myös kokeiltu sanoa "to Spinks", tai "to Light Show", ne kun ovat tuossa lähellä. Sitten kun päästään autolla tähän lähelle, neuvotaan kuskia tälle kadulle, jossa tämä talo on. Usein ne vaan eivät tahdo millään uskoa, että me tiedetään mihin me halutaan mennä. Huh!
Tänään sitten lähdettiin tuonne Citadelliin. Kysyttiin kuskilta, ymmärtääkö hän mihin me halutaan mennä. "Yes". Näytettiin vielä varmuuden vuoksi Kairon kartalta tuo paikka. Sinne me ajoimmekin, sillä näimme auton ikkunasta tuon moskeijan ylhäällä mäellä. Kummasti vain auto kaartoi sen ohi - täällä on paljon yksisuuntaisia, monikaistaisia teitä, joten ajattelimme, että hän joutuu kiertämään päästäkseen sinne. Viimein hän pysäytti auton ja neuvoi, että tuosta kulman takaa pääsee sisään. Kovin vain näytti oudolta ympäristö, oltiin mielestäni ajettu kauas, eikä enää näkynyt koko kukkulaa. Siinä kun sitten käveltiin sinne kulman taakse meille selkisi, että hän olikin tuonut meidät Khan al-Khalilin basaarille.
Sitten vaan uutta taksia ottamaan. Tämäkään ei tuntunut ymmärtävän minne halusimme mennä. Ymmärsi kutenkin pysäyttää autonsa Turistipoliisin kohdalle. Tämä poliisi sitten tulkkasi englannista kuskille minne me olimme menossa. Sitten matka joutuikin nopeasti valtavan pitkää alikulkutunnelia pitkin pääsimme perille.
Citadellilta on upeat maisemat kaupungin yli. Sieltä näkyivät myös Pyramidit horisontissa.
Alueella oli erilaisia museoita, mm. Sotamuseo ja Vaunumuseo. Paikan päänähtävyys on kuitenkin kukkulan laelle 1800-luvulla rakennettu Mohammed Alin moskeija. Se on Kairon suurin moskeija ja tunnetaan myös alabasterimoskeijana. Itse Mohammad Ali on haudattu sinne Carraran marmorista tehtyyn pytinkiin.
Tuolla ollessa tuuli yltyi ja ilma muuttui pienoiseksi hiekkamyrskyksi.











Vanhan Kairon kujilla


Eilen käytiin vanhan islamilaisen
Kairon sydämessä ja Kairon
kuuluisalla, lähi-idän suurimmalla
basaarialueella, Khan al-Khalililla.
Sillä on kuulemma ikää lähes tuhat
vuotta. Pommejakin täällä on
räjäytelty, muttei onneksi tällä
kertaa.

Kauniita vanhoja rakennuksia, tuovat Istanbulin mieleen. Vanha kaupungin porttikin pääsi tuohon yhteen kuvaan. Moskeijoita alueella on kymmenittäin, mutta me katsastimme vain al-Hakimin moskeijan, joka on vuodelta 990, Kairon toiseksi vanhin. Aika vaatimattoman oloinen, johtuu kai tuosta iästä. Tuo kuva sen suurelta sisäpihalta.




Basaarialuaan kujilla oli myynnissä kaikkea mahdollista. Siellä oli ostoksilla paikkakuntalaisetkin. Jännää, miten täällä on tapana, että samaa tuotetta myyvät kojut, ja myös kaupungin keskustassa kaupat, sijoittuvat vieri viereen.


Basaareista emme mitään ostaneet.
Inhoan kaupankäyntiä, jossa
täytyy tinkiä ja koettaa saada
selville tavaran hinta.
Muutenkaan vuorottelukorvauksella
ei hankintoja juuri tehdä. Matkamuistokrääsää taas en halua kirjahyllyä täyttämään, etenkään kun kukaan ei niistä jaksa
pölyjä pyyhkiä.

Ostoksilla käytiin kuitenkin keskustan kaupoissa, sillä Eskolta
hajosi Turkista ostetusta, muutenkin nuhjuiseksi menneestä villatakista vetoketju.
Siellä sitten alueelta, jossa oli ainakin kymmenittäin miesten vaatekauppoja - yksi kauppakeskuskin erään talon sisällä pelkästään täynnä miestenvaateliikkeitä- löytyi uusi villatakki.

Täällä on ilmat sen verran viilenneet, että se on varsin tarpeellinen. -niin kuin Suomen kesässäkin useimpina päivinä.
Esko on vihjaillut, että minunkin pitäisi siirtyä tällaiseen pukumuotiin. Hän kuvaili paikallisia kaunottaria hieman salaa kävellessämme basaarialueella. Näin peittävästi pukeutuneita on toki vain ehä neljännes naisista. Yleisintä tuntuu olevan huivilla hiusten peittäminen. Se on tietysti kätevääkin, sillä täällä on niin pölyistä, että illalla päivän päätteeksi hiukset ovat tahmeat pölystä. Itse en nyt kuitenkaan ole innostunut huivia käyttämään - sitähän sai juuri melkein puoli vuotta käyttää pakosta. Nyt on kiva, että on tukkaa, vaikka se vielä onkin lyhyt ja ihme käkkärä.

Väkisinkin sitä miettii, miltä tuntusi kulkea tuollainen koko peittävä burgha päällään. Näkisikö sieltä edes mihin on menossa? Täällä kun nuo kadutkin on niin epätasaisia, että koko ajan on katsottava jalkoihinsa. Tuollainen päällä meikäläinen ainakin kompuroisi itsensä kipeäksi...











perjantai 22. tammikuuta 2010

Aleksandria

Alunperin olimme ajatelleet käydä Aleksandriassa muutaman päivän matkalla. Rautatieasemalla kävimme jo viime viikolla selvittämässä junayhteyksiä. Vuokraemäntämme Catherinen kautta saa valmiiksi tingittyyn hintaa päiväretkiä. Päädyimmekin ottamaan sellaisen, saatiinhan siihen englantia puhuva opaskin matkaan, 900 punnalla koko reissu. Sääkin kun on tuolla pohjoisessa, Välimeren rannalla nyt kylmempi kuin Kairossa.

Matka alkoi aamulla klo 7 ja takaisin palasimme illalla 6 jälkeen. Vaikka matkaa kaupunkien välillä on vain hieman yli 200 km, meni ajamiseen kolme tuntia suuntaansa.

Kaupunkina Keisari Aleksanteri Suuren334 ea perustama Aleksandria vaikutti eurooppalaisemmalta ja siistimmältä kuin Kairo. Nähtävyyksissäkin tulee esiin roomalainen ja kreikkalainen historia, mutta myös turkkilaisten vallan olo on jättänyt jälkensä.


Ensimmäinen tutustumiskohde oli ns. Pompeiuksen pylväs. Tämä 30-metrinen punagraniittinen pylväs seisoo Serapiin temppelin raunioilla.Kuka on piilossa onnea tuottavan skarabeen takana?


Lähistöllä oli myös katakombeja 100-luvulta. Oppaan mukaan ne oli löydetty siten, että aasi oli pudonnut maan alle. Sieltä sitten löytyi n. 800 hautaa. Olettamus on, että ne ovat roomalaisten sotilaiden hautoja. Haudoissa oli sekä kiviarkkuja eli mastaboita, että seiniin koverrettuja hautoja. Seinämaalauksissa kuvattiin muumiointia. Symbolit ja Jumalat niissä olivat sekä roomalaisia että egyptiläisiä. Kai se varminta kun ottaa kaikki huomioon...
Paikassa ei voinut ottaa valokuvia.


Tämän Qait Beyn linnoituksen on rakennuttanut saman niminen sulttaani 1400-luvulla valvomaan satamaan pääsyä.





Montazan palatsi ja puutarha on laaja alue, jossa on myös uimarantoja.


Egyptin viimeinen kuningas, Faruk, oli kuulemma mieltynyt ylelliseen elämään ja naisiin. Aleksandriassa hänellä oli tällainen sievä palatsi laajan puistoalueen sisällä. Alueella oli myös vieraspalatsi, sillä tähän 100 huoneen linnaan mahtuivat vain Faruk ja hänen naisensa. Nyt puisto on virkistysalueena, vieraspalatsi hotellina ja tämä palatsi presidentin käytössä.







Jotta aina ei vain katseltaisi vanhaa, viimeisenä vierailukohteena oli Aleksandrian uusi kirjasto. Se on rakennettu Unescon varoilla 2002 maailmankuulun edeltäjänsä paikalle. Todella kaunis rakennus olikin niin sisältä kuin ulkoa.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Egyptiläisessä museossa


Viime yönä oli satanut hieman vettä ja aamu oli pilvinen. Siispä museopäivä. Kävimme tutustumassa Egyptiläiseen museoon. Siellä on esillä valtavat määrät patsaita, pylväitä ja seinämaalausten osia. Kivisiä hauta-arkkuja ja kaikkea "pientä" mitä hautoihin on laitettu kuolleen mukaan matkalla ja tuonpuoleisessa tarvittavaa; palveluskuntaa esittäviä pienoispatsaita, ruokaa, koruja, aseita ym.ym. Museossa on myös erillinen "Mummy"- eli muumio-osasto, jonne on oma pääsymaksunsa. Sen jätimme väliin tällä kertaa. Muumioita kun ollaan käyty "tapaamassa" aiemmin Luxorin museossa, jossa esitellään myös muumiointia.
Tietenkin katsastimme Tutanhamonin haudan aarteet. Kyllä on kaverilla ollut paljon kultaa ja kimaltavaa mukana haudassaan. Uskomaton määrä tavaraa, huonekaluja, kärryjä, ruokaa, koruja, jne. sekä tietysti kaikki ne kullatut arkut, jotka ovat olleet sisäkkäin hänen ympärillään.
Itse Tutanhamonhan on siirretty takaisin omaan hautaansa Kuninkaiden Laaksoon Luxoriin.
No, niinhän se on, ettei tuota yhdessä päivässä jaksanut kaikkea katsella. Jos tulee toinen sadepäivä, menemme sinne uudestaan.
Museossa ei tietenkään saanut kuvata. Allaoleva kuva on postikortista.
Tuossa keskellä on oma suosikkini; Skarabee, eli koppakuoriainen eli sittisontiainen, joka aina uskollisesti potkaisee auringon taivaalle manalasta ja näin saamme uuden päivän.








Tuoreita banaaneja myynnnissä. Myös muita vihanneksia ja leipää myydään tällaisista polkupyörämyyntipisteistä tai aasin rattailta. Kaasupullojen kauppias kiertelee täällä aasillaan ja kolisuttaa kepillä pullojen kylkeen, jotta emännät tietävät hänen tulleen nurkille.

Maanantaina käveltiin ja katseltiin Rodan saarta. Sieltä oli mantereen puolelle muutamia siltoja, mutta Niilin olisi voinut ylittää myös paikallisella "tagettolla". Tässä tosin istumapaikat toisin kuin Venetsian vastaavassa. Ei kuitenkaan tullut kokeiltua tuota kulkupeliä. Tuskin joen ylitys olisi maksanut kovinkaan montaa piasteria.


PS. Noita kuvia saa klikkamalla suuremmiksi.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kairo on valtava


Nyt on sitten käyty tutustumasssa kaupunginkeskustaankin muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla mentiin sinne taksilla, mikä on täällä suomalaisittain edullista. Kyyti maksoi 30 puntaa eli n . 3,5 €. Sitten päätettin tutustua Kairon metroon. Asunnolta on tosin mentävä taksilla lähimmälle, Gisan asemalle, sen verran kaukana se on. Metrokyyti puolestaan maksaa yhden punnan hengeltä. Hyvin se toimii ja on siisti. Metrossa on hyvin kuuma -yleensähän metrot ovat viileitä. Sitä kummastelimme, ettei se vaikuta olevan kovinkaan syvällä maan alla, vaikka niin olisi luullut, alittaahan metrorata Niilinkin, eikä maaperä täällä tunnu kovinkaan kallioiselta, paremminkin hiekkaiselta. Erikoista muuten on, että kaikissa metrojunissa on kaksi keskimmäistä vaunua varattu vain naismatkustajille.

Kävimme tutustumassa Kairon päärautatieasemaan. Kartan ja opaskirjojen mukaan sen edessä piti olla valtava Ramses II:n patsas, joka on siirretty siihen joskus 50-luvulla. Kierreltiin ympäristöä moneen kertaan näkemättä sitä. Sitten menimme aseman turisti-infoon kysymään apua ja saimme kuulla, että patsas on siirretty pois. Virkailija neitonen soitti vielä jonnekin selvittääkseen asiaa. Tieto oli, että patsas tulee esille myöhemmin jossain muussa paikassa.
Kairon Tornissa kävimme katsomassa kaupunkia ylempää. Saihan sieltä selvyyttä siihen, että valtava se on. Asukkaita on 14-20 miljoona riippuen tietolähteestä ja varmaan myös siitä, mitkä kaikki lähiöt lasketaan mukaan.



Liikenne täällä on aivan mieletöntä. Kaduilla on yleensä 3-4 kaistaa yhteen suuntaan. Liikenne ei kuitenkaan kulje ns. kaistoja pitkin, vaan kaikki autot puikkelehtivat siellä sikin sokin. Lisäksi seassa puikkelehtivat jalankulkijat. Liikennevaloja on vain muutamassa kohdassa ihan keskustassa ja niitäkään ei tunnuta noudatettavan. Jalankulkijat ylittävät katuja kyllä henkensä kaupalla, autot eivät heitä kunnioita. Kyllä se tuntuikin ihan mielipuoliselta ylittää tuollainen 4-kaistainen ajorata autojen välistä!. Suojateitäkin on muutama maalattu keskustaan, mutta ei niillä ole mitään merkitystä.

Pölyä ja utua on kaikkialla. Usein aurinko on paistanut tuon udun takaa. Aamuisin pyyhimme terassin tuolit pölystä ennenkuin istumme ja sama on tehtävä illansuussa kun palaamme asunnolle. Asunnossa pöytien pinnat peittyvät nopeasti hienoon pölyyn ja kaikki ruokatavarat on peitettävä pölyltä. Tällaista on siis suurkaupungissa, vaikka asummekin ns. laitakaupungissa. Gisan lähiö on n. 20km. keskustasta.
Egyptissä ei alkoholia saa harvasta paikasta. Islamin uskonto kieltää sen, joten lähinnä hotellien ravintoloissa sitä tarjoillaan. Pitkään etsimme kauppaa, josta sitä voisi ostaa. Eilen sitten löysimme kaskustasta paikallisen viinakaupan. Nyt on muutama tölkki Sakkara-olutta kattoterassille nautittavaksi. Hintaa puolen litran tölkillä oli 6,5 puntaa, eli alle euron.


Pohdimme tätä kulttuurien eroa - Kuubassa alkoholia, etenkin rommia, oli myynnissä joka ainoassa kioskissa ja ihmiset ostivat sitä. Täällä Egyptissa taas ei myydä sitä juuri lainkaan, mutta kummassakin maassa olemme nähneet yhtä paljon humalaisia. Suomessa taas ollaan alkoholin saatavuuden suhteen noiden maiden puolivälissä, mutta humalaisia ja kaikenlaista rähinää alkoholiin liittyen näkee koko ajan joka puolella. ??

torstai 14. tammikuuta 2010

Sfinksi



Pyramideilla hämmästelemässä


Kheopsin pyramidi
Terttu kurotti kätensä se huipulle,näin korkea!!






Näistä kivistä Faraoiden pikkuapulaiset tekivät pyramideja. On siinä eskolla ihmettelemistä!

Ihmiset ja luonnonvoimat ovat pahoin turmelleet kivimiesten mestariteoksia.


Pintakivessä löytyy vieläkin kivien siirrossa tarvittu ulkonema.



Vaikuttavuudesta saa käsityksen kun seisoo sfinksin vierellä ja näkee taustalla hevosen kärryineen ja kamelin.




Kairoon


Matka Kairoon ei ollut helppo. Lähdimme kotoa lauantaiaamuna 8.1. klo 5. Pakkasta oli -24.
Lentomme oli Wienin kautta ja Kairoon oli tarkoitus pääsä klo 15.
Pakkanen oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja lentokone, oikeammin sen jarrut olivat jäätyneet Helsingissä. Kesti melkein kaksi tuntia saada kone nousukuntoon. Niinpä myöhästyimme jatkolennolta. Wienin kentällä sitten selviteltiin, että mites nyt. Löytyi iltapäivällä lähtevät kone, joka tosin lensi ensin Etelä-Egyptiin Luxoriin. Niinpä kiersimme sen kautta ja olimme Kairossa vasta ilta kymmeneltä. Kentältä oli vielä tunnin ajomatka asunnolle Gizaan. Sinä iltana ei sitten jaksanutkaan muuta kuin poiketa kadunvarsikaupassa ostamassa vettä ja sen jälkeen nukkumaan.

Seuraavana aamuna kiertelimme asunnon ympäristöä -haa, ne pyramidithan ovat aivan tuossa nurkalla- ja tietysti kattoterassillemme tarkistamaan asia ylhäältä päin.






Illan pimennyttyä alkoivat pyramideilla Sound & Light -showt. Niitä saame katsoa parvekkeelta illmaiseksi. Selostuskin kuuluu osittain -sikäli kuin se ylittää muun melun ja minareeteista kaikuvat rukouskutsut.




Päivä Kairossa on hieman sumea -kaikkialla leijuu pöly joka sumentaa sen. Läheisessä puistossa on penkkeä, mutta ovat niin paksussa pölyssä, ettei tulisi mieleenkään istahtaa niille. Ilmeisesti täällä ei ole satanut muutamaan päivään, sillä puut ja pensaat ovat vihreän sijasta ennemminkin ruskeita -pölyssä nekin.