Niinpä siinä kävi, että täällä ollaan edelleen. Puolen päivän aikaan netissä oli vielä tieto, että lentomme Ateenasta Budapestiin lennetään, joten luovutimme asunnon ja lähdimme kentälle.
Siellä sitten olikin taululla teksti Budapest 16.25 Cancelled!
Etsimme Malevin toimiston, josta saimme valtavasti informatiota;
puhelinnumeron, johon voi 
huomenaamulla soittaa.
huomenaamulla soittaa. Kaikki lähipäivien lennot ovat täynnä - mikäli ne edes lennetään.
Siinäpä sitten oltiin.
Kentällä meitä haastatteli paikallisen lehden toimittaja ja kuvaaja.
Tuskin tunnistamme tekstiä vaikka löytäisimme lehden paikallisesta lehtikioskista.
On tämä Kreikan kieli vielä sen verran outoa vaikka sitä olemme jo oppineet auttavasti lukemaan.
Onneksi tuli hankittu tämä pieni läppäri matkakoneeksi. Kentällä oli langaton verkko ja siellä sitten surffailimme etsien hotellia Ateenasta. Onomian alueelta näytti löytyvän kohtuullisen hintaisia. Pistettiin nimiä ylös ja lähdettiin metrolla takaisin kaupunkiin.
Matka metrolla lentokentältä keskustaan kestää liki tunnin. Paluumme sattui juuri "klo neljän ruuhkaan". Metrolinjaa piti vielä vaihtaa keskustassa. Jo ensimmäisellä matkalla minusta tuntui, että yksi mies pyrki hipelöimään kainalossa olevaa käsilaukkuani. Otinkin laukun eteeni ja tarkistin. Kaikki oli tallella. Sitten vaihdettiin toiselle linjalle, jota tarvitsi ajaa vain yksi asemien väli. Metrojuna tuli täyteen ja ympärillämme oli nuorten, ehkä romanialaisten tyttöjen ryhmä. He kiertelivät minua, mutten osannut aavistaa mitään ihmeellistä. Asemalle tullessa yksi heistä kiilasi eteeni niin, etten meinannut päästä metrosta ulos.
Sitten kun olin selvinnyt sieltä ulos, Esko kysyy "Onko sulla kaikki tallella?". Onpa kai, laukusssakin on vetoketju kiinni. Kuitenkin avasin sen tarkistaakseni. Yllätys: laukussa oleva vetoketjullinen sivutasku, jossa pidin lompakkoa, oli auki - ja lompakko viety.
Kuinka kummassa ne ehtivät muutamassa minuutissa ottaa sen sieltä minun huomaamatta - ja vielä sulkea laukun vetoketjun. Jos Esko ei olisi kysynyt, olisi mennyt varmaan pitkän aikaa, ennenkuin olisin huomannut lompakon kadonneen. Nyt soitin heti (kännykkä ei kelvannut varkaille, vaikka oli samassa laukussa) ja suljin luottokortin. Tuskin sillä ehdittiin mitään ostaa, sillä tuo oletettu varasporukka jäi vielä meidän jälkeen metroon. Luottokortin lisäksi lompakossa oli vain matkavakuutuskortti ja eurooppalainen sairasvakuutuskortti. Käteinen raha oli housujen taskussa.
Mutta näin siis voi tulla ryöstetyksi. Onneksi Eskon kortti on tallessa, joten sen suhteen vielä pärjätään.
Tuossa vaiheessa alkoi tämä Ateena tympiä. Hotellille päästiin. Tämä on sellainen keskitason karu hotelli, vähän Suomen Cumuluksia vastaava. Hyvänä puolena tämä langaton nettiverkko.
Kun oltiin katsastettu huone, päätettiin lähteä iltakävelylle "tuulettamaan" päätä kaiken tuon em. jälkeen. Käytiin ensin yhdellä oluella ja sitten vain käveltiin tässä ympäristössä ajatuksella, että jotain pitäisi varmaan syödäkin ja jossain sisätiloissa, koska ilta alkoi jo viiletä, eikä Eskolla ollut pitkähihaista päällään.
Yhdessä porttikongissa sitten huomatttin perällä ruokapöytiä. Haa, se olikin Kreetalainen ravintola, nimeltään " O TAKHZ" (jotain tuonne päin, tässä koneessa kun ei ole kreikkalaisia kirjaimia). Ensin meille tuotiin lasit kreetalaista rakia, ja sitten kokki itse tuli kertomaan,mitä olisi tarjolla. Ruokalista kun oli keikaksi. En oikein tiedä, mitä me tilattiin, mutta pöytään tuli kyllä mielestämme paljon ennemmän kuin oli tilattu. Me söimme mm. juustolla täytettyjä tulisia minitomaatteja, pinaattitäytteistä piirakkaa, tomaatti-mausteseoksella päällystettyjä leipäpaloja, savustettuja porsaanfilepaloja, kreetalaista salaattia, leipää, talon viiniä ym.ym. Lasku tästä oli vain 25€. Sitten kun olimme lähdössä pois, meitä vielä kehoitettiin istumaan takaisin. Kokki oli tehnyt meille jälkiruuan, jota meidän pitää ehdottomasti maistaa; aprikooseja täytettynä vaniljatuorejuustolla. Päivän pelastus ja paras ateria mitä olemme täällä saaneet!
Ja niin aidosti ystävällisiä ihmisiä. Kyllä me kävimmekin sitten kiittelemässä aterian jälkeen.
Söimme kreikkalaiseen tapaan -melkein -pari tuntia siinä vierähti ja nyt tässä sitten kellotellaan täyden vatsakummun kanssa. 
Huomenna uudet murheet- onhan meillä nyt puhelinnumero Maleville. Saa nähdä saadaanko tietoa milloin päästään kotimatkalle.
PS. Eikö olisi ihanaa,jos Suomessakin katujen varret olisivat
täynnä appelsiinipuita lehmusten ja haapojen sijaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti