Montenegro

Toinen päivän bussireissu tehtiin eteläiseen naapuriin Montenegroon. Sen rajalle täältä Cavtatista on vain puolen tunnin matka. Tämä reissu suuntautui vain rannikolle. Maisemat olivat paljolti samanlaisia kuin täällä Dubrovnikin seudullakin, ehkä vieläkin kauniimpia. Rajan ylityksen, missä oli melkoiset jonot, jälkeen lähdimme kiertelemään Kotorin lahden rantoja. Välillä pieni valokuvaustauko tien varressa. Harmi vain, että näin kauniin kirkkaassa auringon paisteessa noista kuvista tulee tosi surkeita oikeisiin näkymiin verrattuna.

Lahden pohjukassa sijaitsevaan Kotorin vanhaan kaupunkiin tutustuimme oppaan johdolla. Vanha kaupunki on, sillä ensimmäiset maininnat siitä on jo vuodelta 168 ea. Tuolloin se kuului Roomaan. Sen jälkeen sitä ovat hallinneet lähes kaikki mahdolliset mm. bulgarialaiset, itävaltalaiset, italialaiset, venetsialaiset, ranskalaiset hallitsijat jne. Kaupunki on parhaiten säilyneitä Adrianmeren rannikkokaupunkeja ja kuuluu myöskin Unescon maailmanperintökohteisiin. Vanhan kaupungin ympärillä on puolustusmuurit, jotka jatkuvat korkealle kaupungin yläpuoliselle kukkulalle. Oppaamme sanoikin leikkisästi, että ne ovat kuin Kiinan muuri - täällä vain hieman pienemmät, onhan tämä pienempi maakin kuin Kiina. Muurit ja puolustustornit sekä kirkot tuolla rinteessä olivat vaikuttavan näköisiä. Noihin kuviin niitä vain ei saanut oikein tallennettua.

Rannan satamassa, aivan vanhan kaupungin edustalla oli tämä valtava risteilyalus. Näytti aivan järjettömän kokoiselta tuolla pienellä lahdella.

Vanhaan kaupunkiin menimme tästä sataman portista. Vanhan kellotornin, vuodelta 1602, kello käy edelleen oikeaa aikaa. Siitä kuulemma on yksi suku pitänyt huolen alusta alkaen ja edelleen.

Kaupunkikierroksella kävelimme näillä kujilla ja toreilla. Aikaa vain oli niin vähän, ettei ehtinyt kiipeillä kukkulalle. Sieltä olisi ollut paremmat näköalat kaupunkiin.


Sen jälkeen matka jatkui kohti Budvan kaupunkia Adrian meren rannalle. Sen lähistöllä on tämä pieni Sveti Stepanin saari. Vanha kalastajakylä on nyt muutettu koko saaren kokoiseksi hotellikompleksiksi.

Budva ja sen ympäristön rannikko, Budvan riviera hiekkarantoineen on suosittua matkailualuetta.

Budvalla on samanlainen, vanha historia kuin Kotorillakin. Sen vanha kaupunki on vain paljon pienempi ja kärsinyt paljon tuhoja v. 1979 maanjäristyksessä.

Hieman siellä kierreltiin ja katseltiin. Esko kiinnostui kaupungin portin lukitusjärjestelmästä. Vankaa tekoa ja kestäisi varmaan nykyaikaisia lukkoja paremmin.



Täältä löytyi sinistä jäätelöä. Sitä ei ole ollut missään muualla, vaikka saatavilla onkin ollut uskomaton määrä makuvaihtoehtoja.

Tämä - Azzurro- oli pakko maistaa ja kuvata.

Montenegro on EU-maa, ja valuuttana eurot. Hintataso täälläkin alempi kuin Kroatiassa. Alettiinkin pohtia harmissamme sitä, että emme hoksanneet tätä maata ollenkaan kun teimme matkasuunnitelmia. Olisikin kannattanut tulla tänne ja käydä täältä tutustumassa Dubrovnikiin - puolet halvempaa kuin toisin päin. Hotelleja ja apartmenteja näkyy olevan paljon tarjolla. Samat kauniit maisemat ja lisäksi hiekkarannat. Tämä vinkkinä, jos joku haaveilee näistä seuduista, kannattaa tulla Budvaan tai sen lähistölle.

Meillä oli edessä vielä paluumatka. Nyt oikaisimme Kotorin lahden poikki lautalla. Niitä näyttikin menevän tosi tiuhaan. Tuossa ylityspaikassa oli yhteensä neljä
lossia ajamassa koko ajan edestakaisin autoja puolelta toiselle.
Kyllä siinä oli liikennettäkin, oikaisihan tuo reitti matkaa melkoisesti. Kuten tuolta yläkuvan kartasta näkyy, lahti on pitkä ja kiemurainen. Mukavaa oli myös nauttia hetki tuulesta tai oikeammin ilmavirrasta lautan kannella helteen keskellä.

Lähellä rajaa Herceg Novin kaupungin kohdalla näkyi vielä yksi vanha linnoitus. Täällä näitä näkyy piisaavan....