Balos Bay - laguuni jälleen

Viimeinen "autoilu-päivä". Suunnaksi otettiin Kreetan luoteiskärki ja Balos Bay.

Tännekin oli karttojen mukaan ihan hyvä tie. Yllättäen tie kuitenkin muuttui kapeaksi hiekkatieksi -varsinaiseksi kivikoksi. Tie näytti kovin hurjalta, kaiteita ei missään, miten väistää jos tulee vastaantulijoita. Tässä, vielä leveällä kohdalla, ikonostaasin kohdalla pysähdyttiin tuumimaan, uskalletaanko jatkaa. Nuoret naiset äänestivät jatkamisen puolesta, eikä Esko sitten uskaltanut kieltäytyä. Mitähän tuolta edestäpäin löytyy...

Tätä kivikkotietä ajettiin kolmenkympin kilometrivauhdilla seitsemän kilometriä. Matkan varrella oli pieni kirkkokin. Vuohet lepäilivät sen varjossa. Kissamoksen lahti kimalteli auringonpaisteessa alapuolella ja tuokin kohtalaisen suuri matkustajalaiva näytti tulitikkuaskin kokoiselta.

Lopulta tultiin pysäköintipaikalle lähes niemen kärjessä. Täältä lähti polku, jota lähdimme seuraamaan. Mahtaako täältä löytyä mitään uimapaikkaa....

Tältä se sitten näytti, kun olimme jonkin matkaa kävelleet polkua. Upea laguunilahti oli niemen toisella puolella, lähes sen kärjessä. Mutta sinne päästäkseen oli kuljettava vielä pitkä matka polkua alas. Rinteeseen oli onneksi tehty kivistä portaikkoa kävelyä helpottamaan. Rankka patikointi helteessä alas -täältä on vielä tultava poiskin...

Sitten vain uitiin ja sukelleltiin kristallin kirkkaassa, lämpimässä, paikoin jopa kuumassa vedessä. Laguuni olo matala, mutta syvempiäkin kohtia löytyi. Oli kuin olisi olut ylisuuressa kylpyammessa liian kuumassa kylpyvedessä lillumassa. Aurinko oli niin polttavaa, ettei sen alla voinut olla kuin joko aurinkovarjon alla tai sitten tuolla vedessä. Nyt on vaaleat neitosetkin saaneet rusketus- tai oikeastaan punotusraidat korkeista suojakertoimista huolimatta. Tältä rannalta ei juuri palveluja löytynyt. Yksi kioski-kahvila siellä oli, muttei vesijohtoa. Vessa oli oveton kyykkyvessa tai puskat. Paikka oli luonnontilassa, eihän sinne ollut tietäkään. Veneet toivat rantaan jonkinverran päivämatkalaisia ja paljon tuli väkeä meidän laillamme autoilla mäen päälle. Paljon hiljaisempi ranta kuin eilinen Elafonissi. Täällä olimme neljä-viisi tuntia, sitten piti lähteä kipuamaan takaisin päin. Auto piti palauttaa iltaseitsemältä ja tuohon paluumatkaan oli varattava aikaa.

Pysäköintialueelle päästyämme meitä odottivat vuohet. Eivät ne näköjään mitään tyhmiä eläimiä ole. Helpommalla ruokansa saa turistien eväistä kuin noilta karuilta vuoren rinteiltä. Yksi teki Lealle laukkutarkastuksen ja uhkasi hypätä kyytiin, jos ei mitään syötävää löydy. Onneksi oli tallella sämpylän jämät, jotka saatoimme jakaa vuohille ja pääsimme lähtemään ajamaan kohti Kissamosta.

Paluumatkalla näytti välillä siltä, että tie vie suoraan mereen.

Kävimme vielä yhdessä syömässä Plataniaksen rannalla.

Ravintolassa nukkui kissa tuolilla, eikä herännyt vaikka sitä kuvasimme.
Mutta kun saimme ruuat eteemme ja aloimme syömään siitä syntynyt haarukoiden ja veitsien kolina herätti kissan. Se hyppäsi oitis Sannan syliin ja ilmaisi haluavansa osansa Sannan Mousakasta.

Illalla ei ollut ongelmia saada unta tuon talsimisen jälkeen, sen verran rankka polku tuonne rannalle oli.