Bosnia-Herzegovina Mostar

Naapurimaahan Bosnia-Herzegovinaan lähdimme bussiretkelle. Tässä taakse jäivät

Dobrovnikin silta ja satama .

B-H:lla on kaistale Adrianmeren rantaa keskellä Kroatiaa. Johtuu kuulemma jostain Venetsian vallan ajan maalahjoituksista. Tuolla 20 kilometrin rantakaistaleella on

Neumin kaupunki.
Tuolle kaistaleen osalla oli vain nopea rajatarkastus sen molemmissa päissä, kulkeehan kaikki rannikon liikenne Kroatian eteläosaan sen kautta. Varsinainen raja-asema oli sitten myöhemmin kun menimme enemmän sisämaahan päin. Rajoilla ei yleensä saa kuvata, mutta takaisin tullessa oli pakko ottaa salaa tämä kuva, kun en onnistunut missään Mostarissa näkemään Bosnia-Herzegovinan lippua. Tuossa se nyt hulmuaa yhdessä Kroatian lipun kanssa.

Tie Mostariin kulki pitkin Neretva-joen rantoja.
Matkan varrella pysähdyimme turkkilaisesta arkkitehtuuristaan tunnettuun Positeljin kylään, joka oli rakennettu jyrkälle rinteelle jokilaaksoon.

Kukkalan vartiotorni on 1600 luvulta. Kylä on kokenut pahoja kolhuja jugoslavian sodassa, ylärinteellä näkyi vieläkin tuhottuja taloja . Kylää ja sen 1500-luvulta olevaa moskeijaa kunnostetaan mm.Unescon varoilla sodan tuhojen jäljiltä.


Kauniilla paikalla.Mutta kun sattui sodassa olemaan väärässä paikassa niin sai kärsiä tykistön tulesta.Voi vain kuvitella siviilien tuskaa järjettömyyden edessä.

30 kilometrin päästä saavuimme Mostariin. Neretva-joen ylittävältä uudelta sillalta saimme ensimmäisen kuvan Mostarin sillasta bussin ikkunasta.
Kroaattijoukot tuhosivat vanhan, 1500-luvulla rakennetun sillan 1993. Vuonna 2004 se avattiin uudelleen. Uusi vanha silta on tarkka kopio vanhasta. Sen kivet ovat osittain vanhoja. Uudet kivet ovat samasta louhimosta kuin vanhatkin on aikoinaan haettu. Sillan korjaus on maksanut 15 miljoonaa euroa. Jälleen rakentamisen rahoittajina ovat olleet Maailmanpankki, Unesco, Italia, Tanska, Kroatia ja Turkki.

Mostarin silta ja sillan portit. Tätä sanotaan paikaksi missä itä ja länsi kohtaavat. Sillan länsipuolella asuvat katolilainen kroaattienemmistö ja itäpuolella bosniakkienemmistöiset muslimit. Tosin oikeampi raja kulkee hieman joen rantaa kauempana, sillä aivan rannat molemmilla puolilla ovat enemmän muslimien aluetta. Silta on ollut ensimmäinen kivisilta Neretva-joen yli ja syy sen tuhoamiseen sodassa lienee ollut nimenomaan sen symbolinen merkitys kansojan ja uskontojen yhdistäjänä.

Tulituksen aikana paikalliset yrittivät suojata siltaa mm.auton renkailla. Heille sillalla oli paljon suurempi merkitys kuin sotilaille!Silta yhdisti kaupungin minkä joki erotti!Kaupungissa suoritetut sotatoimet ovat vain osa Jugoslavian sodan mielettömyyksistä, jotka vieläkin aiheuttavat tuskaa ja katkeruutta asukkaiden keskuudessa!

Sillan portin kupeessa oli tämä muistutus.
Ehdin ottaa siitä kuvan, ennenkuin huomasin kuvauskiellon taulun nurkassa. No, kun nyt tuli otettua, laitan sen tähänkin.
Silta on 4 metriä leveä, 29 metriä pitkä ja korkeimmillaan 20 mertiä joen pinnasta. Kuuluisia ovat olleet myös paikalliset nuoret miehet, jotka ovat hyppineet sillalta jokeen. Nyt ei näkynyt yhtään sillalta hyppääjää. Liekö joen vesi niin matalalla, vai eikö siltä enää hypitä?

Kiertelimme ja katselimme vanhaa kaupunkia sillan molemmin puolin, sekä vierailimme vanhassa moskeijassa. Kovin paljoa ei kuitenkaan jaksanut kierrellä kovan helteen takia. Missään ei näkynyt lämpötilamittaria, mutta täällä tuntui huomattavasti kuumemmalta kuin rannikolla. Voi sanoa, että hiki virtasi.

Täällä Mostarissa NÄKYIVÄT sodan jäljet. Kroatian puolella ne oli jo suurimmaksi osaksi korjattu. Dubrovnikin vanhassa kaupungissakin vain muutamassa kohtaa huomasi seinästä reikiä. Nekin ehkä jätetty vain muistutukseksi. Täällä sen sijaan lähes kaikkialla oli luodin ja kranaattitulituksen reikiä. Maa on varmaan köyhempi, eikä korjauksiin ole varaa.

Kroatiaa köyhemmät olot näkyivät myös autokannassa ja hintatasossa. Dubrovnikilaiset käyvätkin paljon ostoksilla tuossa läheisessä Neumin kaupungissa, jonne on vain lyhyt automatka.

Bosnia-Herzegovinassa on oma valuutta, B-H:n markka, mutta myös eurot kävivät, joten emme vaihtaneet niitä. Täällä söimme ehkä koko reissun parhaat jäätelöt. Kaksi tötteröä eurolla.

Näin tuli tuokin valtio kurkistettua, tosin oikeastaan kävimme vain Herzegovinan alueilla.