Elafonissi -upea laguuni

Maanantaina haimme Lean ja Pinjan lähikylästä, Geranista kyytiimme ja suuntasimme kohti Elafonissia. Tie tuolle Kreetan länsirannikon eteläosassa olevalle laguunille vei halki vuoriston. Maisemat olivat upeat ja tie kiemurteli vuorten kylkiä pitkin. Matkalla oli vain muutama paikka, missä oli sen verran leveämpää, että pystyi pysähtymään ja kuvaamaan näkymiä. Yksi tunnelikin oli matkan varrella.

Elafonissiin saavuttaessa pysähdyimme tavernaan kahvitauolle ja kuvaamaan tuota paratiisirannaksi kutsuttua laguunia.

Tänne tuotiin busseilla paljon päiväretkeläisiä. Keskipäivällä ranta olikin tupaten täynnä väkeä.

Laguuni oli matala. Vesi lämmintä - paikoin jopa kuumaa. Hienon hiekan punertava väri on peräisin koralleista.

Myöhään iltapäivällä lähdimme kotimatkalle. Täällä olisi ollut upeaa katsella auringon laskua mereen, mutta tuntui turvallisemmalta selvitä vuoristosta ennen pimeän tuloa.

Paluumatkan ajoimme toista reittiä. Tämä tie kulki länsirannikolla kohti Falasarnaa, jossa vietimme eilisen päivän. Kartan mukaan tien piti olla hyvä, eikä vuoristoinen kuten aamupäivän reitti.

Kreetan kartat eivät kuitenkaan ole turhan tarkkoja. Koko ajan meillä on ollut käytössä kaksi eri tiekarttaa, joissa hieman toisistaan poikkeavat merkinnät. Näistä on sitten koitettu päätellä reitit.

Paluumatkan tie oli kapeampi kuin aamullinen ja kiemurteli jyrkästi vuorille. Väliin olimme hieman hukassa, kun opasteet puuttuivat. Onnellisesti kuitenkin selvittiin matkasta. Tuolta tasanteelta jo tunnistimme Falasarnan rannan.

Siinä myös näimme ensimmäisen kerran vuoriston vuohet.
Tien varressa olimme nähneet niistä varoittavia liikennemerkkejä, mutta vasta nyt näimme ne läheltä. Osalla niistä oli kaulassaan kello, joten rinteeltä kuuluva kilkatus auttoi havaitsemaan lauman.
Miten kummassa nuo eläimet tulevat toimeen täällä kuumassa ja kuivassa?