Valletta

Keskiviikkopäivä vietettiin Valletassa. Melliehasta on matkaa tänne pääkaupunkiin n. 20 kilometriä, mutta bussimatka sinne kesti tunnin.
Maltalla busseja kulkee tiuhaan ja ne ovat edullisia. Tuo matka maksoi 0,58 euroa hengeltä. Bussit ovat väriltään kelta-oransseja ja suurimmaksi osaksi vanhoja, joten matkustamisessa on nostalgiaa.

Valletta on muurien ympäröimä niemi. Vanhat vallihaudat ovat syviä, nyt kuivillaan ja autoteinä. Autoilu täällä on suosittua, mikä on kyllä mielestäni kummallista. Kuulemma melkein kaikissa perheissä on kaksi autoa, vaikka täällä on lyhyet välimatka ja tiheä bussiverkko. Ilmankos täällä onkin valtavat ruuhkat. Koko Maltan pinta-ala on vain runsaat 300 neliökilometriä.
Pääsaaren pituus 27 ja leveys 14 kilometriä. Koko on siis noin puolet Vihdin kunnasta ja asukkaita 400 000 ja autoja 300 000.

Asutus on Euroopan tiheintä.

Kaupunkiin mentiin sisään vallihaudan jälkeisestä portista ja heti sen takana oli oopperatalon rauniot. Talo on tuhoutunut II maailmansodan pommituksissa, eikä sitä ole rakennettu uudelleen.

Muuri kiertää koko kaupungin. Taloissa oli hienoja ovia ja erkkerietä. Nuo erkkerit olivat yleensä puuta ja useinmiten maalattu vihreiksi.

Herkkujakin tuli maisteltua, makeita pikkuleipiä ja Canneloneja. Ne olivat juustolla, sitruunalla ja hedelmillä täytettyjä vohvelirullia.

Kävimme tutustumassa Arkeologiseen museoon, jossa säilytettiin mm. Tarxien temppelialueelta löydettyjä esineitä.

Vallettan päänähtävyys oli tietysti Johanniittain ritarikunnan luostarikirkko. Tämä Pyhan Johanneksen katedraali on vuodelta 1578. Ulkoapäin ei mitenkään erikoinen, mutta sisällä kaikki mikä kiilsi, oli kultaa.

Renesanssikirkossa oli upeita maalauksia. Kirkon yhteydessä olevassa museossa oli esillä ritarikunnan aarteita, gobeiineja, messukasukoita ym. missään ei kultaa ja hopeaa ollut säästelty, sekä maalauksia, mm. yhdeksi maailman kauneimmista maalauksista sanottu Caravaggion Johannes Kastajan mestaus. Ymmärrettävästi museossa oli valokuvauskielto, mutta kirkossa sen sijaan sai kuvata, kunhan ei käyttänyt salamaa.

Sisällä oli mukavan viileää, ulkona sen sijaan varjossa liki 30 ja auringossa enemmänkin, joten hikinen reissu.


Tarkoitus oli vielä käydä katsastamassa ritarikunnan Suurmestarin Palatsi, mutta se oli tältä päivältä suljettu yleisöltä. Opaskirjassa sanottiinkin, että se saatetaan sulkea yleisöltä presidentin ohjelmien takia. Se siis jää seuraavaan Maltan matkaan.