Ronda

Katseltiin esitteistä, mitä nähtävää täällä lähistöllä löytyisi, ja bongattiin sieltä tämä kaupunki Ronda. Sen sanotaan olevan yksi Espanjan vanhimmista kaupungeista.
Kelttiläisperäisen Rondan, antiikin Arundan, sanotaan perustetun jo v. 800 eKr.

Torremolinosista sinne pääsi bussilla kahdessa ja puolessa tunnissa. Matkaa lienee n. 100 kilometrin verran. Ensin rannikkoa pitkin Marbellaan asti ja sen jälkeen loput 45 kilometriä ylitettiin vuoristoa. Itse Rondan kaupunki on 700 mertin korkeudessa, mutta tie sinne vei välillä yli 1000 metrissä. Hirmuiset rotkot olivat näkyvissä bussin ikkunasta. Kuvasimme matkan varrella bussin ikkunasta, jolloin tietysti suurin osa kuvista epäonnistui.

Tuossa viimeisessä kuvassa Ronda jo häämöttää valkoisena tuon rinteen takana.

Kaupunki on rakennettu kahdelle kukkulalle, joiden välissä on syvä rotko, jossa virtaa Guadalevin-joki, jossa ei kylläkään kovin paljoa vetta ollut.

Vanhan kaupungin, Medinan puolella löytyi kaupunkia ympäröivän muurin pääportti 1200-luvulta, Santa Marian kirkko, joka on rakennettu moskeijan paikalle, sekä muuta sellaista, missä näkyy kaupungin arabialaiset juuret.

Kauniita, valkoisia rakennuksia.

Espanjan vanhin härkätaisteluareenakin on täällä. Se on rakennettu 1785.

Kaupungin kahta kukkulaa yhdistää tämä silta, Puente Nuevo vuodelta 1793. Kovin uusi se siis ei enää ole. Vielä vanhenpi, maurien aikaan tehty silta näkyy tuossa yhdessä rotkokuvassa jos sen klikkaa suuremmaksi.

Mykistävän mahtava näky!







Sillalta ja sitä reunustavan rotkon laidalta oli mahtavat näköalat ympäristöön. Nyt olisi toivonut omistavansa hieman paremman kameran maisemien kuvaamiseen. Me kävelimme alas rotkoa kauempana olevasta loivemmasta rinteestä portaikkoa pitkin, jotta saimme sillan kokonaan kuvaan. Härkätaisteluareenan takana oli myös rakennettu kallion kielekkeelle näköalatasanne, josta sai ihailla tätä kaupunkia ympäröivää vuoristotasannetta.

Rondassa oli kuuma. Oli tuskaisaa kävellä siellä keskipäivällä. Pusero kastui hiestä aivan märäksi päivän aikana ja vähän väliä oli pidettävä juomataukoja varjossa, jotta jaksoi liikkua. Kaikesta huolimatta se oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Ja matka sinne bussilla vuoristoa pitkin toinen elämys.