Maanantaina lähdimme opastetulle koko päivän retkelle käymään Marokossa. Olihan se päästävä käymään välillä Afrikan puolella. Lähtö oli aikaisin aamulla. Ensin menimme bussilla rannikkoa pitkin Gibraltarin Atlantin puoleiseen kaupunkiin, Algecirasiin. Täältä on lauttayhteydet sekä Marokon Tangeriin, että Espanjalle kuuluvaan Ceutaan. Me "seilasimme" Gibraltarin salmen poikki katamaraanilla. Matka Algecirasista Ceutaan kesti tunnin, josta runsas puolet kului satamissa kiinnittymiseen ja pujotteluun ulos avomerelle.
Aamu kun oli, näkyi Gibraltar taas utuisena ja pilvisenä. Pilvimassat "ryöppyivät" Gibraltarin kallion yli ja näytti kuin sataisivat sen yllä.
Saman tein kun Gibraltar loittoni, alkoi Ceuta jo häämöttää. Nykyään Ceutalla on itsehallinnollisen kaupungin asema Espanjassa. Sen pinta-ala on vain 18 neliökilometriä. Asukkaita on 80 000, joista suurin osa espanjalaisia, mutta myös berberi- ja juutalaisvähemmistöt. Kaupunki on vanha ja sitä ovat hallinneet niin karthagolaiset, roomalaiset, arabit kuin portugalilaisetkin. Portugal luovutti Ceutan Espanjalle 1668 ja siitä saakka se on kuulunut Espanjaan. Itsehallinnon kaupunki sai 1995.
Satamasta jatkoimme suoraan Marokon rajalle. Täällä rajavalvonta on tiukkaa, onhan tämä yksi tunnetuimpia reittejä pakolaisille ja siirtolaisille Afrikasta Eu:n puolelle. Tämän vuoksi koko Marokon ja Ceutan välinen raja on aidattu kolmemetrisellä aidalla. Rajalla ei saanut kuvata, mutta bussin ikkunasta näimme rajan takana Marokon puolella kukkulan, jonka laella oli valtavasti väkeä "markkinoilla". Siellä kuulemma myydään Espanjan puolelta tuotua tavaraa.
Matkasimme Marokon puolella itään pitkin Välimeren rantaa. Joka puolella liehuivat Marokon liput. Kadut oli siistitty ja kuninkaan, Muhammad VI:n kuvakin on näkyvällä paikalla tien varressa. Täällä kuulemma valmistauduttiin kuninkaan heinäkuiseen vierailuun alueella.
Marokossa kun oltiin, kuului ohjelmaan tapaaminen kameleiden kanssa.
Esko tuossa testaa, olisiko tämä hyvä kulkupeli -jos vaikka lähtisimme ylittämään Saharaa sitten kun alkaa rannikot kyllästyttämään.
Marokon puolella kohteenamme oli Tetouan. Se on Marokon ainoa Välimeren satamakaupunki ja vanha kauppakaupunki. Meidän kohteenamme oli sen vanhakaupunki, medina kujineen ja sokkeloineen, joka on Unescon maailmanperintökohde. Mukanamme oli marokkolainen opas Mohammed, joka meitä siellä viitoitti apuoppaidensa kanssa. He varmistivat, ettei kukaan eksy tai jää joukostamme. Ja hyvä olikin, sillä tuo vanha kaupunki oli todellinen sokkelo. Useat kujat niin kapeita, että hyvä kun kaksi ihmistä mahtui kohtaamaan. Vanhaa kaupunkia ympäröivät muurit, joiden porteista sinne pääsi sisään.
Tämä nykyinen vanha kaupunki on suurimmaksi osaksi rakennettu 1400-luvulla. Sen rakensivat ne maurit, jotka espanjalaiset karkoittivat valloittaessaan Andalucian maureilta. Kadun varrella oli liikkeitä, joissa oli paljon erilaisia käsityöläispajoja, ompelimoita, verstaita yms. Kaupat myös "levittäytyivat" kapeille kujille.
Tetouanin asukkaita ovat pääasiassa arabit ja berberit, jotka erottaa omanlaisestaan vaatetuksesta, johon kuuluu mm. olkihatut naisilla. Täällä on ollut myös vahva juutalaisyhteisö.
Tuoreiden viikunoiden satokausi oli parhaimmillaan. Tuo hedelmä on ollut tuttu vain kuivattuna. Nyt ostimme maistiaiset täältä mukaamme. Ne ovat noita tummia hedelmiä tuon miehen koreissa. Olin luullut niitä jonkinlaisiksi sipuleiksi aiemmin nähdessäni. Sitä en tiedä, ovatko nuo vihreätkin viikunoita, vai mitä lienevät. Hotellilla sitten pesimme ne ja maistoimme - ei hullumpia. Pehmeitä, mehukkaita, makeita, mutteivat liian öklöjä...
Tässä kuninkaan palatsi odottaa vierailijaansa. Palatsi on edellisen kuninkaan Hasan II rakennuttama.
Täällä medinassa oli tietysti myös kultakatu, jonka varrella paljon kulta- ja jalokiviliikkeitä. Kultahan on arabinaisten henkivakuutus ja elämänturva.
Esko kyllä näytti minulle, että pidä vain katseesi pois näistä ikkunoista. Hänellä ei ole varaa tällaisiin. Maalikaupassa olivat värijauheet esillä - voi sitten vaimoväki siitä näyttää, minkä väriseksi makuuhuoneen seinät maalataan. Arabialaiseen tapaan asunnot ovat ulkoa kovinkin karun näköisiä, mutta sisältä ne koristellaan kauniiksi. Tuosta lihakaupasta sopii sitten valita päivällistarpeet. Tämä vanha kaupunki oli asuttu. Taloissa oli alakerrat liikkeillä,
ja yläkerroksissa asuntoja. Kujilla juoksikin paljon myös lapsia.
Kuulemma täällä asuvat ovat köyhempiä, varakas väki on muuttanut väljemmille paikoille rakennettuihin taloihin.
Tietysti tällaiseen opastettuun retkeen kuuluu esityksiä ja esittelyjä. Meille näytettiin berbereiden pukeutumiskulttuuria siten, että pari naista joukostamme puettiin berberiasuun ja sitten kuvattiin yhdessä berberimiehen kanssa. Tuollaisia miehiä en kyllä muualla huomannut, mutta naisia perinteisissä asuissa kylläkin.
Sitten oli vuorossa käynti useamman perheen yhteisyrityksessä, jossa myytiin mattoja, nahkatuotteita ym. marokkolaistavaraa.
Tätä sanottiin berberiapteekiksi.
Miehet esittelivät meille luonnon kosmetiikkaa, ruusuvesiä ja öljyjä. Teetä ja yrttisekoituksia, joilla oli erilaisia parantavia ja rauhoittavia vaikutuksia.
Sen jälkeen kävimme syömässä kuskus-aterian. Eivät ne ryynit edelleenkään maistu minulle. Kuskusin kanssa oli vihanneksia, lihaa ja leipää.
Paluumatka Ceutaan tehtiin eri reittiä
vähän ylempää rannikkoa.
Tuohon rantaan on rakennettu tiiviisti valkoisia taloja. Niitä kaupataan eurooppalaisille kesäasunnoiksi. Tyhjiltä näyttivät - näkyy se maailmantalouden tila täälläkin.
Ceuta on samantapaisella niemellä kuin Gibraltar. Niemen kärjessä kohoaa 200 metrin korkuinen Monte Hacho.
Ceutan rannan kalastajaveneitä.
Kalasaaliit olivat kuivumassa merituulessa noissa katoksissa.
Itse Ceutaa ehdimme katsella ja kuvata vain bussin ikkunoista. Rajamuodollisuudet veivät oman aikansa. Katedraalista sain kuvan, mutta komea linnoitus vallihautoineen jäi bussin toiselle puolelle, joten se oli kuvattava satamarakennuksen seinällä olevasta kuvasta.
Sitten taas katamaraanin kyydillä kohden pohjoista ja Eurooppaa. Ceuta jäi taakse ja niemen kärjessä Monte Hacholla näytti olevan samanlainen pilvi-ilmiö kuin mitä olimme nähneet Gibraltarillakin.
Tässä kuvassa ei ole mitään....
tai oikeastaan on, kun katsoo tarkasti.
Vasemmalla Afrikka, oikealla Eurooppa ja välissä 14 kilometriä leveä Gibraltarin salmi.
Aamun menomatkalla näimme salmessa delfiinien leikkiä. Olivat vain niin sukkelia ja sen verran kaukana, ettei sitä saanut vangittua kameraan. Nyt illasta ei näkynyt muuta kuin todella vilkasta laivaliikennettä.
Sumu Gibraltarin yltä oli hälvennyt,
ja niemi näkyi hyvin.
Ilmaa sumensi vain katamaraanin pakokaasut.
Takanamme tuli toinen katamaraani. Olisikohan ollut tulossa Tangerista kun ilmestyi takaoikealta peräämme.
Sitten olikin vain runsaan kahden tunnin bussimatka takaisin Torremolinokseen, jossa olimme puoli kymmenen aikoihin illalla.
Rankka reissu, mutta paljon mielenkiintoista nähtävää. Siksi tästäkin tuli niin pitkä sepustus, että huh...
Jalkapallon MM-kisat näkyvät ja kuuluvat täällä.
Eilen illalla pelattiin välisarjan karsintaottelu Espanja-Portugal.
