Kyprokselta vielä...

Tämä kevät tuntuu uskomattomalta. Miten se voi olla näin pitkällä täällä, vain neljän tunnin lentomatkan päässä Suomen lumikinoksista. Lämpöä on päivisin rannikolla 20 asteen paikkeilla, auringossa enemmänkin. Ensimmäiset mansikat ovat kypsyneet. Niitä ostimme automatkalla tienvarren myyntikojusta.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä kävelyllä Pafoksen rannoilla ja tutustuimme näihin vanhoihin mosaiikeihin. Ne ovat 200-luvun roomalaistalojen lattioita. Ei hassumman näköisiä? Rannan alueella oli ennallistettuna 100-luvulta oleva anfiteatteri, jossa saimme testata akustiikkaa.

Agia Solomonin katakombista löytyi maanalaisia huoneita, joissa oli ikoneita seinällä sekä kirkasvetinen lähde. Uskomus on, että silmäsairauksista paranee pesemällä silmänsä lähteen vedellä ja kuivaamalla ne nenäliinalla, joka sitten rukouksen jälkeen ripustetaan katakombin suulla kasvavaan puuhun. Tällaisia nenäliinapuita näimme muuallakin saarta kiertäessämme.

Maanantaina meillä oli vuokra-auto kolmannen päivän käytössä. Silloin ajelimme saaren keskustaan, Troodos-vuoristoon. Saaren korkein paikka on Olumpos-vuori 1951 metrin korkeudessa. Siellä maa oli jäässä ja pohjoisrinteeltä löytyi sen verran lunta, että sai heitettyä lumipallon. Paikallisesta laskettelurinteestä näkyivät lumet jo sulaneen pois. Vuorelta oli näkymät sekä saaren pohjoisosaan, turkkilaisella puolella olevalle Morfunlahdelle, että etelään Episkopin lahdelle. Täällä ylhäällä kasvoi vain havumetsää, maa oli karua ja kivistä.

Matkalla vuorelle tie kiemurteli rinteitä ylös. Maisemat olivat upeita. Kirsikkapuut kukkivat. Appelsiinit olivat kypsinä puissa. Viiniviljelyksiä oli pengerretty rinteille ja tulipa vastaan vuohilaumakin. Tie oli välillä kapeaa ja huonokuntoista. Kylien kohdalla mentiin kapeita kujia pitkin.