Turkin Antalyassa

Antalyaan saavuimme tiistai-iltana. Ensin lensimme Istanbuliin, jonne laskeutumislupaa kone odotti kiertelemällä Mustanmeren yllä lähes tunnin. Ilmatilassa oli ruuhkaa. Sitten olikin kova pikajuoksu kotimaanlentojen puolelle ja ehdimme juuri ja juuri Antalyan koneeseen - joka sitten odotti kentällä puolestaan nousulupaa. Perille päästiin siis hieman aikataulusta myöhässä.

Hotellilla saimme pienen huoneen, merinäköalalla kuten oli tilattukin, mutta parveke oli ns. ranskalainen, eli ovi ja sen takan heti kaide. Matkailusta rohkaistuneina lähdimme valittamaan ja seuraavan päivänä saimmekin sen vaihdettua tilavampaan, mutta se päivä siihen melkein tuhrautuikin, sillä se huone jonka hyväksyimme vaati hieman remonttia. Lamput olivat palaneet, hiustenkuivaaja rikki ja safetybox edellisen asiakkaan sulkema. Odottelun jälkeen kaikki kuitenkin käytiin kunnostamassa.

Täällä on keväistä, muttei vielä niin kesäistä kuin kuukausi sitten oli Kyproksella. Ilmat kyllä päivisin ovat 20 asteen paikkeilla, nyt lupaavat jo ylikin. Puut ovat vasta avaamassa kukkiaan ja lehtiään, samoin ruohokin vasta alkaa vihertää. Illat ovat viileitä.

Hotelliltamme on matkaa Antalyan keskustaan viiden kilometrin verran. Olemme menneet sinne Dolmus-bussilla ja kävelleet takaisinpäin -ettei maha kasvaisi liikaa täällä all inclusivessa.

Vanha kaupunki on muurien ympäröimänä sataman yläpuolelle kohoavilla rinteillä. Sinne on aikoinaan kuljettu mm. tästä Hadrianuksen portista.

Kuvassa Antalyan kaupungin tunnus Minareetti ja kaupungin muuria.

Satama, jota nykyään käytetään vain huvivenesatamana on todella kaunis. Suojaisa lahdenpuokama, ilmankos sinne on asuttauduttu jo ennen ajanlaskun alkua.

Vanhan kaupungin kujilla on kauniita vanhoja taloja ja rannasta mahtavat näkymät ympäristöön, turkoosin siniselle merenlahdelle.

Kaikki rannat ovat korkeita, jyrkkiä kalliorantoja.

Kävimme myös Antalyan museossa, jonne on koottu Anatolian alueelta tehtyjen arkeologisten kaivausten esineistöä. Ja olihan siellä vaikka mitä...

Tämä kuva oli pakko ottaa. Tepahan pesi Kyproksella Afroditen lähteessä kasvonsa taatakseen ikuisen kauneuden. Nyt voitte sitten tuosta kuvasta, jossa on Tepa ja Afrodite, arvailla kumpi on kumpi -niin yhtäkauniilta näyttävät molemmat.

Tänään löysimme sattumalta tästä lähikadulta markkinat. Meluisia torimyyjiä oli joka lähtöön. Myynnissä vaatteita, tekstiilejä, vihanneksia, tuoreita mansikoita sekä ankan- ja kananpoikasia ym,ym. Väkeä oli paljon ostoksilla ja melkoinen tungos kojuilla. Harmi vain, että kamera unohtui hotellille, olimmehan menossa vain kuntolenkille.