Vettá ei kuitenkaan satanut, joten kávimme taas katsomassa uusia
paikkoja. Esko halusi náyttáá minulle jotain
mielenkiintoista...
ja kuvasta nákyy millainen yllátys se minulle oli. Torro Agbar.
Toimistorakennus, joskin hieman erikoinen.
Sen viereen oli kohoamassa tállainen lasipalatsi
Táállá onkin niin mukava kávellá ja katsella tátá kaupunkia. Kaiken aikaa huomaa jotain erikoisia rakennuksia tai yksityiskohtia niillákin kujilla, joita on jo monta kertaa aiemmin kulkenut.
Vastaavaa ihastuttavaa on aiemmin náhty Venetsiassa ja Prahassa.
Muumitalokin táállá on. Mietittiin, miká se alunperin on ollut -ja on ehká edelleenkin- vesitorniko? Tuli vain Muumit mieleen kun sen náimme.
Illalla láhdettiin vielá koluamaan náitá láhikujia, kuten joka ilta ollaan tehtykin. Támá goottilainen kaupunginosa on mukava ahtaine kujineen, joissa ei autoja juurikaan ole.
Illalla láhdettiin vielá koluamaan náitá láhikujia, kuten joka ilta ollaan tehtykin. Támá goottilainen kaupunginosa on mukava ahtaine kujineen, joissa ei autoja juurikaan ole.
Eksyttiin sitten taas kauppahallille, La Bogueriaan. Kahdeksan aikaan kauppiaat olivat sulkemassa puotejaan. Hedelmákojuissa oli alennusmyynti. Myivát pois valmiit tuoremehut ja hedelmásalaatit. Niitáhán ei enáá huomenna voi myydá. Saimmekin kahdella eurolla mahtavan iltapalan. 
Kuvasin kotikatumme Carrer de Milansin maanantain sateessa kun palasin Suklaamuseosta. Siellá se Esko vilkuilee parvekkeella kameran linssiin pudonneen sadepisaran takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti