Eilen sitten aurinko tuli esiin puolen páiván jálkeen oltuaan kaksi páiváá kadoksissa. Olipa ihanaa, kun ilma kirkastui. Samalla se lámpenikin ja vaatetta oli tietysti ihan liikaa páállá.Parc de Güell siis heti kohteeksi, puistoonhan ei sateella kovin tee mieli. Támá kukkulan rinteessá sijaitseva puisto on kuin satumaa. Alueesta oli tarkoitus 1900-luvun alussa tulla asuinalue, mutta kaupunkilaiset eivát tuolloin innostuneet tuosta silloisesta keskustasta kaukana sijaitsevasta mákisestá alueesta. Ehká hyvákin niin, sillá nyt siitá puistona saavat nauttia kaikki.
Puistossa sijaitsee myós támá
talo, jossa Gaudi itse asui parikymmentá vuotta, kunnes muutti 1926 Sagrada Familian tyómaalle. Talo on nyt museona ja siellá oli láhinná esillá Gaudin suunnitelmia ja luonnoksia seká hánen suunnittelemiaan huonekaluja eri rakennuksiin.
Puiston pááportilla on kaksi paviljonkia,
kuin piparkakkumókit, joiden edestá kohoaa suihkuláhdeportaikko lohikáármeineen. Portaikon páállá on pylváshalli, joka kannattelee ylápuolella olevaa aukioata, jonka oli tarkoitus aikoinaan olla asuinalueen tori.
Torialuetta reunustaa mosaiikein koristeltu penkkireunus, seurustelua varten. Eilen tuo torialue muistutti kuitenkin járveá. Viime páivien sateiden vedet olivat jááneet sinne suureksi lammikoksi.
Toria reunusti rinteen puolelta kivestá tehty "palmukuja". Náitá kujia oli alueella useita, ja kuten luonnossakin, olivat "palmujen" rungot kaikki hieman erilaisia.
Tállaínen perhosporttikin huomattiin. Páiván edetessá paikalle tuli yhá enemmán vákeá, niin, ettá lopulta alkoi olla jo vaikea kuvata, kun aina oli ihmismassa edessá. Muutkin olivat mitá ilmeisemmin odottaneet sáán kaunistumista tullakseen tánne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti