Paluu arkeen

Viimeinen viikko meneillään. Tällä viikolla olisi tehtävä paluu arkeen.

Maanantaina haettiin kukat täysihoidosta. Tuula on huolehtinut niistä paremmin kuin minä konsanaan. Kliivia on kukkinut, samoin orkidea, jossa oli vieläkin kukkia.

Tiistaina oli tarkoitus ottaa Micra taas liikenteeseen. Vuoden autokatoksessa lepäily oli vaatinut veronsa. Akku oli uusittava ja koeajo osoitti syylärinkin alkaneen vuotaa. Se ei siis ole tykännyt näistä lomakuukausistaan. Huollon saaminen pikaisesti olikin ongelmallista. Onneksi kuitenkin saatiin aika maanantaille, sillä tiistaina pitää päästä töihin.

Koko vuosi on käytetty oikeastaan vain kesävaatteita. Ne ovatkin siten melkolailla loppuun kuluneita ja joutavat nyt lumppukeräykseen. Talvivaatteet ja -kengät on kaivettava esille.
Tänään sataa lunta.
Voi, tämä ei ole ollenkaan mukavaa...

Onneksi viikonloppuun on vielä varattuna matka Tampereelle teatteriin. Olisikohan siellä lämpimämmät kelit?

Tulivuorella

Toukokuisella Sisilian reissulla näimme

Etnan, mutta vain kaukaa. Silloin ei varhaisesta kevätajasta johtuen vielä ollut retkiä itse vuorelle.
Nyt siis tulivuorta valloittamaan.

Teide -vuori sijaitsee keskellä Teneriffan saarta. Se on Espanjan korkein vuori ja maailman kolmanneksi suurin tulivuori.

Tie Teidelle nousi karulta rannikolta halki trooppisen ilmastovuohykkeen, jossa viljeltiin banaania, sitruksia ja viiniä. Seuraavaksi tuli havumetsävyöhyke, jossa pääpuulajina oli pitkäneulaksinen Kanarianmänty.

Teidelle saavuimme 48 km laajuisen kalderan, Las Canadasin kautta. Se on tulivuoren purkauksessa romahtanut kraatterialue.

Teiden ympäristö on kansallispuistoa, jossa liikkuminen on rajoitettu merkityille alueille.

Kalderan laidalta, 2500 metrin korkeudesta lähtevällä köysiradalla pääsi ylös vuorelle 3555 metrin korkeuteen merenpinnasta. Huipulle, 3718 metriin pääseee jalkaisin, mutta sinne kulkemiseen vaaditaan erityislupa.

Täällä oli tuulista ja kylmää, hieman pakkasen puolella.

Mukana ollut suomalaispariskunta kertoi käyneensä täällä viime marraskuussa ja silloin vuorella oli jo ollut lunta.

Ilmassa haisi rikkikaasu, jota nousi maaperästä.
Kivettyneen laavan virrat näkyivät hyvin vuoren rinteillä.



Teide on toimiva tulivuori, joka on purkautunut n. 100 vuoden välein.

Viimeisimmät purkaukset ovat olleet 1909, 1798 ja 1704-1706. Tästä johtuen täällä jo hieman odotellaan seuraavaa kertaa...

Kraatterialue ylhäältä päin kuvattuna ei näytä kovin suurelta, mutta sitä se oli.

Meille sattui harvinaisen hyvä sää, useimmiten kuulemma pilvet peittävät näkyvyyden alas.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä kraatterialueelle kuvaamaan.

Täälläkin oli viileää, muttei sentään enää tarvinnut palella.

Tulivuori purkautuu kohdasta, josta paine pääsee purkautumaan maanpinnalle.

Tässä bussin ikkunasta kuvattuna kohta, josta on purkaus on tapahtunut 1909.

Matkalla Teideltä alas Los Gigantesiin
näkyi vain mustaa maaperää.

Taas on nähty yksi erikoinen luonnonpaikka!

Teneriffa

Viimeisen matkan kohteena oli Teneriffan Los Gigantes, pieni kylä saaren lounaisosassa. Rannalta häämötti 20 kilometrin päässä etelässä oleva La Gomeran saari. Los Gigantes oli karu ja musta paikka. Musta siksi, että maaperä ja rannat olivat vulgaanista kiveä. Teide-tulivuoren purkaus on muodostanut nämä maisemat.

Kadut kulkivat pitkin rinteitä, joten taas sai kulkea satoja portaita pitkin paikasta toiseen. Puutarhat kukkivat ja ympäristö oli tosi kaunista asuinalueella, mutta heti sen ulkopuolella näkyi vain kuivaa tyrakkikasvustoa.

Aurinko laski iltaisin kuuden jälkeen La Gomeran saaren taakse.

Täällä ei juuri uimarantoja ollut, vain pieni, mustahiekkainen poukama. Paikka toi mieleen Costa Morenan, jossa olimme viime joulun.

Lämmintä oli päivisin 25-30 asteen välillä, iltaisin ja öisin 18-23 asteen välillä, joten täällä sai vielä hetken kuvitella, ettei talvea ole olemassakaan.

Täydellinen paikka rusketuksen hankintaan, sillä juuri mitään muuta täällä ei sitten voinutkaan tehdä.

Los Gigantes tarkoittaa jättiläistä. Nimensä kylä onkin kuulemma saanut noista laavasta muodostuneista jättiläiskallioista sen kupeessa.

Tällä matkalla mukana olivat myös Korson Kundit, Ari, Asko, Timo ja Janne, joten Eskollakin oli vaihteeksi minua parempaa juttuseuraa. Eipä silti, ei minullakaan ollut valittamista ainoana naisena seurueessa...

Ateenan mielenosoitus

Tulipahan tämäkin kuvattua Ateenassa hotellimme parvekkeelta silloin huhtikuussa, kun olimme tuhkapilven takia siellä jumissa:

http://www.youtube.com/watch?v=O3lTFlfMo0U

Kairon videoita

Kairon asunnon kattoterassilla kuvattuja videoita. Harmi vaan kun ovat kaikki tulleet jostain syystä mustavalkoisina.

http://www.youtube.com/watch?v=2w1N8taMV1o

Asuntomme ympäristöä:
http://www.youtube.com/watch?v=g04ZkLmMwvM
http://www.youtube.com/watch?v=StX3lfN0Hgw

Ja perjantaipäivän ääniä ympäristöstä kun kaikista moskeijoista kuuluu rukouksia:
http://www.youtube.com/watch?v=aC9eLb9g6z4
Aika kakofoninen tunnelma....

Ajelu Korintin kanavalla

http://www.youtube.com/watch?v=XuvBO8hg29M

Nyt sitten näkyy pieni pätkä laiva-ajelua Korintin kanavalla.

Kuuban muistoja

Muutamia videoita Kuuban matkalta:

http://www.youtube.com/watch?v=TdZslfMMLd8
Linkistä löytyy Vaskosen Martin kuvaama video Havannasta, kitarantekijä Orlandon luona käynnistä.

http://www.youtube.com/watch?v=g6osgbSIZkY
Edelleen Martin kuvaamaa: Peter luennoi leirillä meille kuubalaisesta musiikista.

http://www.youtube.com/watch?v=DGduB2PndWA
Delfiiniesityksestä Cienfuegosin maakuntamatkalta.

http://www.youtube.com/watch?v=FLCHx-7nHjQ
Pieni pätkä Costa Morenan rannan urkuja viime jouluna. Meren aallot työntyvät rantakallion koloihin ja ilma pakenee kallion koloista ulos - ääni oli kuin joku olisi soittanut urkuja.