Korintin kanavalla

Loutrakin satamamasta pääsimme runsaan 1,5 tunnin laiva-ajelulle,
jolla saimme kulkea Korintin kanavan läpi ja takaisin.

Löysinpä netistä ilmakuvankin tuosta kanavasta. Vasemmalla Korintinlahti ja Loutraki lahden pohjukassa. Oikealla Saroninlahti.

Koleasta tuulesta huolimatta tuo ajelu oli elämys. Kanavalla on pituutta 6,3 km. Sen leveys on 21 metriä ja syvyyttä sillä on 8 metriä. Ensimmäiset yritykset rakentaa vesiväylä Korintinlahden ja Saroninlahden väliselle kannakselle on tehty jo antiikin aikana. Se onnistui kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla. Kanava on avattu liikenteelle 1893. Sen seinämät ovat jopa 80 metriä korkeita. Nykyään kanava on liian kapea modernille laivaliikenteelle ja sitä käyttävät lähinnä huvialukset. Ennen kanavan rakentamista paikalla kulki tie, jota pitkin laivat vedettiin kannaksen yli, jotta niiden ei tarvinnut kiertää 400 kilometrin matkaa ja myrkyisää Peloponnesoksen niemimaan kärkeä.

Kävimme myös katsomassa kanavaa ylhäältä päin sen pääsillalta. Kanava on kuulemma suljettuna yhden päivän viikossa jolloin se ruopataan rinteestä valuvasta maa-aineksesta.

Peloponnesoksen niemimaalla

Sunnuntaipäivä vietettiin retkellä Kreikan historiaan Peloponnesoksen niemimaalla.

Ensin tutustuimme muinaisen Kreikan pronssikautiseen Mykeneen, joka Homeroksen Iliaassa on mainittu Agamemnonin kotikaupunkina.

Kaupungista on kaivauksissa löydetty linnoitettu yläkaupunki.

Alueen museossa oli nähtävillä keramiikkaa ja kulta-aarteita, joita kaivauksissa oli löydetty.

Merkittävin löytö on kuningas Agamemnonin kultainen kuolinnaamio, josta täällä oli esillä kopio. Alkuperäistä säilytetään Ateenan kansallismuseossa.

Korut olivat kauniita, eikä olisi uskonut, että ne ovat ajalta 1400-1200 ea.

Savipalasissa on nähtävissä varhaisen kreikan kirjoitusta, lineaari B:tä.
Teksteistä on saatu selville, että kirjoitus on tavaraluetteloa.

Museon jälkeen lähdimme katsomaan esiin kaivetun yläkaupungin raunioita.
Kaupungin pääportin arvellaan rakennetun 1250 ea. Sen yläpuolella on kaksi leijonaa, joiden päät ovat mahdollisesti olleet kultaa - ja näinollen ryöstetyt jossain vaiheessa.
Nuo kehät ovat olleet hautoja, joista on löydetty luita ja museossa olevat aarteet.

Sen verran raunioina tuo paikka oli, ettei siellä ollut kummenpaa nähtävää, mutta komeat maisemat sieltä aukesi ympäristöön. Todennäköisesti meri on aikoinaan yltänyt noihin laaksoihin kaupungin alapuolella.
Villisyklaamit kukkivat kivenkoloissa. Viimeksi näimme niitä kukkimassa Kyproksen keväässä helmikuussa.

Mykenessä kävimme kurkistamassa myös tähän kumpareeseen, kupolihautaan. Näitä on löydetty täältä alakaupungin alueelta viisi kappaletta, kaikki tyhjiksi ryöstettyinä. Haudat on tehty kivestä kupolin muotoisiksi ja peitetty hautaamisen jälkeen maalla.

Sitten matkasimme Nafplionin kaupunkiin, joka on ollut bysanttilaisten, frankkien, venetsialaisten ja ottomaanien vallan alla ja myös ensimmäinen nykyKreikan pääkaupunki maan vapauduttua ottomaanien vallan alta 1800-luvun alkupuolella.

Tätä merenrantakaupunkia reunustavat linnoitetut kukkulat. Venetsialaiset ovat rakentaneet tämän
Palamidinin linnoituksen 1700-luvun alussa. Pääporttia koristaakin Venetsian Leijonat.
Linnoitus on eräänlainen pyhiinvaelluskohde kreikkalaisille, sillä siellä on ollut vangittuna Kreikan vapaussodan sankareita.

Linnoitukselta on näkymät alapuoliseen kaupunkiin ja toiseen, matalammalla kukkulalla olevaan venetsialaiseen Andreaksen linnoitukseen sekä Bourtzin linnoitussaarelle.
Palamidin linnoitukselta on 999 askelmainen portaikko alas Nafplionin kaupunkiin.

Napflionin keskustori ja kauniita kujia vanhassa kaupungissa. Täällä käveleskeltiin ja pidettiin lounastaukoa.

Komea Pasuunakukka-puu kukki erään piha-aidan yllä. Tuollaisen kun saisi omaankin pihaan kukkimaan...

Tämä on oppaamme mukaan Euroopan vanhin kivisilta.
Bussimme kulki sen vierestä uudempaa siltaa pitkin. Nyt olimme matkalla kohti Epidaurosta.

Tie oli mutkainen ja kulki pitkin vuorten reunoja. Vähän väliä sen varressa oli naitä pieniä ikonostaaseja. Niitä kreikkalaiset pystyttävät muistokse jostain onnettomasta tai onnellisesta tapahtumasta ko. paikalla. Sisällä on kynttilöitä, tekokukkia ja usein valokuvia.

Melkeinpä veikkaan, että tämän ikonostaasin kohdalla on tapahtunut jokin liikenneonnettomuus. Täällä voi talvella olla tienpinnat jäässä ja tulla hieman luntakin, autoissa kuitenkin vain kesärenkaat. Tuollaisia kirkkoja, kuin tuo kuvaan bussin ikkunasta bongattu, on täällä lähes kaikki kirkot kylissä.

Epidauros on ollut antiikin ajalla tärkeä pyhiinvaelluskohde, sillä siellä sijaitsi lääkintätaidon ja parantamisen jumalan, Asklepioksen temppeli. Se, samoin kuin Mykene, ovat Unescon maailmanperintökohteita. Alueen museossa oli alueelta löydettyjä patsaita. Asklepios oli helppo tunnistaa käärmeestä ja sauvasta, ovathan symbolit käytössä nykyäänkin apteekeissa. Lempeäkatseinen jumala.

Epidaurosken tiedetään olleet jonkinlainen parantamiskeskus kylpylöineen ja majataloineen 5oo-luvulla eaa. Nyt siitä ei ole nähtävissä paljonkaan rakennusten perustusten lisäksi kuin tämä teatteri, jonka arvellaan toimineen kylpylävieraiden viihdyttäjänä.

Teatteriin mahtuu 14 000 katsojaa ja sen akustiikka on maailmankuulu. Kesäisin siellä järjestetään esityksiä nykyäänkin.

Tuota akustiikkaa oli hauska itsekin kokeilla. Totta oli, että kätten taputus, puhe ja jopa kolikon pudottaminen näyttämön keskellä olevalle kivelle kuului loistavasti aivan ylimmälle katsomon riville asti.