SitKu-vuosi: toukokuuta 2010

Tutustumisretki Efesoksen alkoi täältä Selcukissa olevalta Artemiin temppelin raunioilta. Temppelistä tosin on jäljellä vain rauniokasa ja yksi pylväs, joka nyt näytti palvelevan linnunpesäpaikkana.

Tuo temppeli on kuulemma aikoinaan ollut yksi maailman seitsemästä ihmeestä, marmorinen 125x55 kokoinen jättirakennus, jossa on ollut puinen katto.

Paikalla on palvottu anatolialaista hedelmällisyyden jumalatar Cybeleä. Joonialaiset alkoivat rakentaa paikalle temppeliä metsästyksen ja kuun jumalatar Artemiille 650 ekr. Myöhemmin paikalla on palvottu roomalaisten Dianaa.
Taustalla näkyy linnoituskukkula, jonne viimeiset efesolaiset muuttivat pakoon arabeja sekä Isa beyn moskeija vuodelta 1375.

Sitten mentiin parin kilometrin päässä oleville Efesoksen kaupungin raunioille. Sen sanotaan olevan suurin ja parhaiten säilynyt antiikin kaupunki Välimeren alueella. Kaivauksia on tehty vuodesta 1954. Kaupungista on kaivettu tähän mennessä esiin n. 25% ja työt jatkuvat itävaltalaisten johdolla kaiken aikaa.

Oletetaan, että Efesoksen on perustanut ateenalaisen kuninkaan Kodruksen poika Androkulus n. 100o ekr. Sittemmin sitä on hallinnut mm. Lyydian kuningas Kroisos, Aleksanteri Suuri, Pergamon, roomalaiset jne. Kaivausten löydöt ovat useimmat juuri roomalaisten ajalta, jolloin kaupunki on ollut vauraimmillaan ja asukkaita 250 000. Sen tuhoksi on koitunut ennenkaikkea sataman liettyminen, mikä tyrehdytti kaupankäynnin. Asukkaat muuttivat 500-luvulla Ayasuluk-kukkulalle pakoon malariaa ja arabihyökkäyksiä. Kaupungissa ovat asuneet Raamatun henkilöistä apostoli Paavali ja apostoli Johannes yhdessä Jeesuksen äidin Marian kanssa.

Nyt raunioilla kukkivat kauniisti villiunikot.

Saavuimme kaupunkiin ns. ylemmästä portista , joka tuo hallinnolliselle alueelle. Portin läheisyydessä oli Variuksen kylpylä, jossa kaupunkiin tulleet ovat saaneet peseytyä. Pienessä odeonissa, jossa on paikkoja 1400:lle, on kokoontunut kaupungin senaatti keskustelemaan Efesoksen asioista.

Keisari Domitianukselle pystytetyn temppelin rauniot.

Tässä rakennuksessa lienee sijainnut terveystalo/terveyskeskus. Kiveen on kaiverretty apteekeista tuttu tunnus.

Tästä sanotaan olevan peräisin
Nike-urheilutuotemerkin tunnuksen.

Voitonjumalatar Nike.

Tämän marmorisen Kuret-kadun varrella on ollut pyhiä esineitä myyviä kauppoja, patsaita, lähteitä, kylpylä, julkinen käymälä ym. Tuolloin varmaan kadulla kulkijoita on ollut paljon, mutta niin oli nytkin. Jo aamuyhdeksältä turisteja riitti täyttämään kadut, suurin osa risteilylaivoilta saapuneita ryhmiä.

Trajanuksen lähteellä ei keisarin patsaasta ole jäljellä kuin jalka, joka on pyöreän kiven -maapallon- päällä.

Täällä täytyy käyttää mielikuvitusta, jotta voi kuvitella miltä kaupunki on aikoinaan näyttänyt. Ja suurin osa siitä on vielä tuolla maa-ainesten alla odottamassa esiin kaivamista.

Hadrianuksen temppeli ja

sen koristeluja.

Kadun varrella oli Skolastikan kylpylä ja yleiset käymälät.
Käymälässä oli marmori-istuimia 50-hengelle. Köyhät kuulemma lämmittivät maksua vastaan paikat valmiiksi rikkaille. Istuinten alla kulki vesikanava viemäriverkostoon ja istuinten edessä kulki puhdas vesi urassa peseytymistä varten.

Kuret-katu kuvattuna Celsuksen kirjastolta, jonne se johti. Kaikkialla oli niin paljon väkeä, että kuvaaminen oli hankalaa. Suurimmassa osassa otettuja kuvia oli aina joku ihminen juuri ehtinyt kuvauskohteen eteen. Muutenkin kuvaaminen on täällä etelän kirkkaassa valossa hankalaan, kuvat tuppaavat valottumaan liikaa, tai jäävät tummiksi vastavalon voimakkuuden takia.

Joka paikassa tulee aina kuvattua kissoja. Taidan olla kissaihminen. Tämä kisu istui ylväänä raunioilla, taitaa olla aito efesoslainen, jonka suku on asunut täällä ties kuinka kauan.

Celsuksen kirjasto vuodelta 117 on komein rakennus Efesoksessa, vaikka siitäkin on enää nahtävissä pääasiassa vain restauroitu julkisivu. Seiniä kiertävillä hyllyillä on ollut 12 000 kirjakääröä, joita on suojannut kosteudelta ulkoseinän väliin jä

tetty metrin mitttainen ilmatila. Kirjasto on

ollut merkittävin Aleksandrian ja Pergamonin kirjastojen jälkeen. Kerrotaan Kleopatran kieltäneen papytuksen tuonnin Efesokseen, jottei kirjasto kasvaisi Aleksandriaa suuremmaksi.

Vaan eipä voinut Kleopatra aavistaa, että tämä jäisi pystyyn ja Aleksandrian kirjasto puolestaan makaa Välimeren pohjassa maanjäristyksen pirstaloimana.

Kirjaston vieressä on Mazeuksen ja Mithridaten portti. Sen ovat nämä kaksi entistä orjaa rakennuttaneet kiitokseksi keisari Augustukselle, joka vapautti heidät.

Marmorikatu, joka johti ilotalolta teatterille. Katuun on kaiverrettu tämä opas/mainoskyltti ilotalosta;

jalkapohja osoittaa suunnan, nainen ja kolikko kertoo mitä on tarjolla.

Marmorikadun päässä, Pion vuoren juurella olevassa 200 ekr rakennetussa teatterissa on paikkoja 24 ooo katsojalle. Kerrotaan Efesoksen väen kokoontuneen tänne osoittamaan mieltään apostoli Paavalia vastaan tämän julistettua, ettei ihmiskäden tekemiä patsaita tule palvoa. Teatterissa on nykyäänkin pidetty konsertteja, mutta mm. Stingin konsertin äänentoistolaitteiden vahingoitettua katsomoa, niitä on rajoitettu.

Teatterilta alas on lähtenyt puolen kilometrin mittainen Satamakatu kohden satamaa.
Silloinen satama on liettynyt ja meren rantaan onkin nyt jo 8 kilometrin matka.

Kadun päässä näkyvällä vuorella on linnoitus, jossa kerrotaan apostoli Paavalia pidetyn vankina.

Katu on ollut aikanaan valaistu, pylväissä on loveukset soihduille. Sen varrella on ollut kauppoja, kylpylä ja gymnasium kuntoiluun. Jonkin matkan päässä on sijainnut suuri Stadium, jossa on pidetty urheilu ja hevoskilpailuja.

Retken lopuksi kävimme vielä paikallisessa keramiikkapajassa, jossa valmistettiin perinteisiä, käsin maalattuja turkkilaisia kippoja ja kuppeja. Kauniitahan nuo ovat katsella, mutta ehkä hieman liian "kruusattuja" suomalaiseen makuun...

Nyt alkavat nämä Turkin päänähtävyydet olla kertaalleen koluttuja. Kaikkein vaikuttavin paikka täällä Turkissa on ehkä Kappadokia. Siellä ja Pamukkalessa ollaan käyty aikaisemmilla reissuilla - ja niissä voisi vielä käydä uudemmankin kerran sekä tietysti Istanbulissa. Kunhan keritään...

Helteinen viikko Kusadasissa Egeanmeren rannalla alkoi ukkoskuuroilla. Niitä oli kolmena ensimmäisenä iltana ja yönä.

Päivät olivat lämpimiä tuolloinkin ja helteisiä, 27-30 asteisia loppuloman.

Kusadasi nimi tarkoittaa lintusaarta. Lintusaari linnoituksineen olikin aivan kaupungin edustalla. Toinen edustalla oleva suurempi saari onkin sitten Kreikan Samos, jonne on matkaa vain kilometri.

Tämä entinen kalastajakylä oli nyt vilkas turistirysä. Satamaan pysähtyi päivittäin muutama suuri Välimeren risteilijä. Laivat, joissa oli tuhansia matkustajia, saapuivat yöllä ja lähtivät illan koitteessa jatkamaan matkaa seuraavaan pysähdyssatamaan. Päivän aikana matkustajat kierrätettiin Efesoksessa ja kaupungin basaarikujilla. Tuo turistiryntäys näkyikin sitten kaikkialla päiväsaikaan.

Ensimmäisinä päivinä, kun ei ollut aivan hirveän kuumaa, jaksettiin paremmin kävellä katsastamassa ympäristöä, rantoja ja vanhoja kaupungin muureja. Kurkattiin myös paikalliselle hautausmaalle. Kovasti eroaa sisilialaisesta vastaavasta. Täällä uskovatkin, että kuollut on siirtynyt jo paratiisiin, joten hautausmaat ovat varsin kolkkoja paikkoja.
Isänmaallisuus sitävastoin näkyy kaikkialla. Täälläkin Turkin liput koristavat joka paikkaa, myös kotien parvekkeita.

Vihannes- ja hedelmämarkkinat ovat paras paikka hankkia ruokatarvikkeita.

Tällä kertaa mukaan tarttui tuoreita mansikoita, kirsikoita, tomaatteja ja aprikooseja. Paikallisia juustoja ja makkaroita sekä niiden lisäksi tuoretta leipää. Siinä lounastarvikkeet useammaksi päiväksi.

Markkinoilta tullessa eksyttiin vahingossa väärään Dolmukseen.
Saatiin kävellä helteessä melkoinen matka ennenkuin löydettiin takaisin hotellille. Hotelli sijaitsi korkealla mäellä, joten sinne kapuaminen ostosten kanssa ja ilmankin oli aina melkoinen puuskutuksen paikka.